Heiiii pitkästä aikaa! Täällä mennään jo raskausviikolla 37. Raskauden loppu häämöttää ja synnytys lähestyy. Pikkuisen on alkanut jännittämään miten kaikki menee, mutta suurta synnytyspelkoa ei onneksi ole päällä. Virallisella äippälomalla olen ollut nyt melkein 2 viikkoa. Vaimo lomaili kanssani pari viikkoa kesäkuussa, meni välissä hetkeksi töihin ja lomailee uudestaan ensi viikosta lähtien. Ehkä lapsen syntymään asti - tai joutuu palaamaan pieneksi pätkäksi töihin ennen isyyslomaa, mikäli bebe viihtyy kohdussa yli lasketun ajan. Jänniä aikoja!
Olo on ollut vaihteleva. Uusia kremppoja ilmenee lähes koko ajan, ei kuitenkaan mitään vakavaa ja olen pystynyt tekemään muutakin kuin makaamaan sohvalla. Tosin olo on jokseenkin saamaton; se on koskenut myös tähään blogiin kirjoittamista. Yöt on sujuneet viime aikoina yllättävänkin hyvin, vaikkakin vessataukoja on yhä noin kerran tunnissa.
Muutama viikko sitten sain ihanat Baby Showerit ystäviltäni! Kärsimättömänä sieluna olin jo hetken ehtinyt panikoimaan, saankohan suihkuja ollenkaan. Kukaan ei ollut varannut mitään "epäilyttävää" kalenteriini ja vaimokin näytteli hienosti juonessa mukana kun kyselin, että olikohan hänelle vihjattu vauvasuihkuista lain. Se oli sunnuntaipäivä, kun yhtäkkiä ystävät olikin vaippakakun ja herkkujen kanssa ovella. Ja oli kyllä rentoa hyvää meininkiä. Pisimmillään yksi ystäväni viihtyi juhlissa jopa 7 tuntia! (Tähän olisin halunnut muutamia kuvia juhlista, mutta valitettavasti blogini ei näytä enää tekevän yhteistyötä puhelimeni kuvien kanssa. Katsotaan saanko kuvia myöhemmin mukaan!)
Tällä viikolla jouduin käymään myös synnytysosastolla näytillä tosi polttavan, pari tuntia kestäneen vatsakivun vuoksi. Pääsin käyrille, jossa vauvan syke yms. oli onneksi täysin kunnossa. Pääsin myös lääkärin tarkastukseen, jossa lääkäri totesi kohdunduun pehmenneen,, mutta muuten paikkojen olevan vielä kiinni. No sitten päästiinkiin jännittävään osuuteen! Lääkäri sanoi ultraavansa ja tarkistavansa kaiken olevan pikkuisella ok. Hän kysyi heti alkuun, että tiedämmekö sukupuolen. Ja mehän emme tiedä. Ja hän kysyi, että halutaanko tietää, jos vauva näyttää. Ja tämä tilanne! Kihisin halusta sanoa että "jooooooo! Kerrokerrokerro!", mutta samalla tuntui siltä, että a) tähän asti on menty tietämättä ja nyt ei ole enää montaa viikkoa jäljellä ja b) puolisoni ei ollut paikalla, joten tuntui väärältä ottaa tieto vastaan hänen olematta läsnä. Hammasta purren sain siis sanotuksi: "pidetään yllätyksenä!". Oi voi. Onneksi tärkein oli kunnossa, eli bebellä kaikki hyvin! Painoarvioksi saimme hienan alle 3000g ja mennään kuulemma aivan 0-käyrillä eli keskivertokoossa vauvan koon suhteen. Meillä olisi vielä ensi viikolla jo aiemmin varattu paino- ja synnytystapa-arvio, johon menemme yhdessä, joten saa nähdä kuinka käy sukupuolen selvittämisen suhteen sillä kertaa.. 😬😀
Lopuksi vielä pohdintaa vauvan turvakaukaloista! Meillä oli siis sellainen tilanne, että me oltiin sovittu jo monta kuukautta sitten, että saadaan vauvan turvakaukalo kaverilta, jonka lapselle se jää pieneksi. Tilanne on kuitenkin ollut jännittävä, koska heidän lapsi on hieman keskivertoa pienempi ja nyt siis kävikin niin, että kaukalo sopii hänelle yhä ja me tarvitaan meidän tulokkaalle oma mahdollisimman pian. Eli ei kun uutena shoppaamaan! Nyt onkin haussa hyvä, mutta suhteellisen edullinen vauvan turvakaukalo. Tällä hetkellä harkinnassa erityisesti Brio Primo tai Britax Römer Primo isofix-telakalla. Mielellään saa vinkata hyviä ja huonoja kokemuksia (niin näistä kuin muistakin). Voi olla että jo huomenna lähtee tilaukseen, että ehtisi ajoissa perille. Tässä kun vauva voi päättää tulla ihan milloin vaan! 😮☺️
Ihanaa heinäkuuta kaikille!
Anni + Pieni (rv 36+5)
