No niinhän siinä kävi, että elämämme toinenkin raskaustesti oli negatiivinen. Ja heti samalla vessareissulla alkoivat myös kuukautiset. Pettymys oli jälleen valtava, vaikka sitä oli kuinka yrittänyt miettiä ja varautua negatiiviseen tulokseen etukäteen. Ja vaikka me molemmat tiesimme jo heti inseminaatiopäivänä, että munasolu on jo irronnut ja todennäköisesti olemme myöhässä. Vaikka jo ekan inssin jälkeen epäilimme tätä luovuttajaa, että mahtaako hän olla se oikea meille. Silti tuli pettymys, silti tuli itku. Vaikka tämä oli vasta toinen yritys. Ja seuraavan ovulaation aikaan juhlitaankin pääsiäistä, niin meillä kuin klinikallakin. Seuraava, kolmas, inssi menee toukokuulle (kunhan ei mene siinä viikonlopun kanssa päällekkäin). Myös se luonnolliseen kiertoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti