Carpe Diem ja hyvää syksyä!

Tänään Toni Wirtasen päivän (Vain elämää) kunniaksi muutama lyriikka, joka kaikessa dramaattisuudessaan kuvaa hieman tämänhetkisiä fiiliksiä. 

"Kipu kuolee huutamalla

alastomana lattialla

Miten kauan sitä kestää

ei, sitä ei voi tietää

Kehen sattuu ja kuinka paljon

siitä kysymys enää tässä kai on

Kun on saavuttu siihen pisteeseen

ettei mikään ole varmaa."

- Apulanta, Koneeseen kadonnut

Näillä sanoilla, näillä tunnelmilla, kuudeskaan inseminaatiomme ei onnistunut. Se tuntuu jotenkin uskomattomalta ja käsittämättömältä. Niin kuin aiemmin kirjoitin, uskoin todella, että kohdallamme oltaisiin selvitty kevyemmillä hoidoilla. Kaikki kiertoa myöten on toiminut erinomaisesti. Ainoa asia, mihin emme voi niinkään vaikuttaa, on pieni alituinen stressi asiasta joka on koko ajan enemmän tai vähemmän elämässämme läsnä. Mutta se on myös asia joka kulkee mukanamme aina. Kyse on puolisoni vakavasta sairaudesta, joka hiljalleen hiipi luoksemme pari vuotta sitten ja kävi taloksi, kutsumattomana vieraana. En halua siitä puhua sen enempää (ainakaan toistaiseksi), mutta halusin avata tätä tuodakseni hieman perspektiiviä siihen, miksi kuvittelin että tässä vauva-asiassa olisi onni ollut puolellamme. Ja että näihin negatiivisiin testeihin liittyy myös niin paljon muita tunteita ja pelkoa siitä, että onhan meillä aikaa.

Tulen pitämään nyt hetken taukoa kirjoittamisesta ja myös kaikesta vauvaelämään liittyvästä. Olen muodostanut viimeisen yhdeksän kuukauden aikana suuren riippuvuussuhteen hyvin erilaisiin vauva-aiheisiin blogeihin ja olen lukenut niitä päivittäin. Olen miettinyt vauvaa ja vauvoja joka päivä. Loppuvuoden keskitymme puolisoni kanssa täysillä toisiimme. Ja myös muuhun elämään ilman vauvajuttuja. Jos vain suinkin mahdollista, jatkamme hoitoja ensi vuoden puolella. En tiedä pystynkö olemaan täysin poissa blogimaailmasta koko loppuvuotta, mutta sekin on täysin mahdollista. Toivotan kuitenkin teille kaikille vauvan/vauvoja jo saaneille ihania hetkiä pikkuisten kanssa, vauvaa vatsassa kasvattaville loistokasta odotusaikaa ja onnellisia ensihetkiä uutukaisten kanssa ja raskautta yrittäville hirmuisesti onnea matkaan! <3

Kuullaan taas jossain vaiheessa! 

Olkaa onnellisia ja nauttikaa hetkestä.

Surunaama

Viideskään inseminaatio ei siis tuottanut plussaa. Nyt ei voi syyttää edes negatiivista ajattelua, koska suhtauduin hyvin positiivisesti inssin onnistumiseen, alusta lähtien. Puolisonikin sanoi testiä edeltävänä iltana, että uskoo siihen, että nyt me onnistumme. Oireita oli. Ei täysin varmoja, mutta hyvin lupaavia. Ehkä lupaavimpia kuin koskaan aiemmilla kierroillani. 

Harmittaa aivan valtavasti. Eilinen meni hyvin pitkälti itkua vääntäessä. Miksi tämä onkaan näin vaikeaa?

Ehkä eniten harmittaa taas kun miettii kaikkia niitä, joille lapsi putkahtaa vahingossa, ja jotka ei lasta arvosta, vaan vetävät esim. viinaa minkä kerkeävät. Harmittaa myös vähän se, että monille lapsi tulee ihan heti, vaikka eihän se ole meiltä pois. Harmittaa, että monille heteroperheille tämä kaikki on aivan ilmaista. Toki tiedän myös ettei se kaikille heillekään sitä ole. Ja tiedän myös useita pareja, seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta, jotka toivovat lasta aivan äärimmäisen paljon, mutta joiden toive kaipaa vielä täyttymystä. Emme ole yksin tilanteessa, ja käytännössähän olemme yrittäneet vasta hieman yli puoli vuotta. Silti olisi niin ihanaa, kuin silloinkin, kun ei ole hoidoissa, raskautuminen olisi mahdollista. Naispareilla tai itsellisillä naisilla näin ei tietenkään valitettavasti ole. Meillä ei ole mahdollisuutta ajatteluun "tulee sitten kuin on tullakseen". Tai on, mutta kalliilla hinnalla, jolloin stressitasoa on ainakin lähes mahdotonta pitää ihan siellä nollilla.

Me yritetään vielä kerran inseminaatiolla. Jatketaan joko perään tai pidetään pieni tauko. Emme ole vielä aivan varmoja. Kuukautiseni eivät ole vielä alkaneet, saa myös nähdä miten kauan luget pitää niitä loitolla. Jos seuraava inssi ei onnistu, on luvassa pidempi tauko. Meidän taloudellisessa tilanteessa on enää yksi inssinmentävä oviaukko. Ja henkisestikin tauko varmasti tulee ennen IVF:ää tarpeeseen. Silti toivomme enemmän kuin koskaan että viimeinen inseminaatio onnistuisi!