Vauvasuihkuja, ylimääräistä ultraa ja turvakaukalopohdintaa!

Heiiii pitkästä aikaa! Täällä mennään jo raskausviikolla 37. Raskauden loppu häämöttää ja synnytys lähestyy. Pikkuisen on alkanut jännittämään miten kaikki menee, mutta suurta synnytyspelkoa ei onneksi ole päällä. Virallisella äippälomalla olen ollut nyt melkein 2 viikkoa. Vaimo lomaili kanssani pari viikkoa kesäkuussa, meni välissä hetkeksi töihin ja lomailee uudestaan ensi viikosta lähtien. Ehkä lapsen syntymään asti - tai joutuu palaamaan pieneksi pätkäksi töihin ennen isyyslomaa, mikäli bebe viihtyy kohdussa yli lasketun ajan. Jänniä aikoja!

Olo on ollut vaihteleva. Uusia kremppoja ilmenee lähes koko ajan, ei kuitenkaan mitään vakavaa ja olen pystynyt tekemään muutakin kuin makaamaan sohvalla. Tosin olo on jokseenkin saamaton; se on koskenut myös tähään blogiin kirjoittamista. Yöt on sujuneet viime aikoina yllättävänkin hyvin, vaikkakin vessataukoja on yhä noin kerran tunnissa.

Muutama viikko sitten sain ihanat Baby Showerit ystäviltäni! Kärsimättömänä sieluna olin jo hetken ehtinyt panikoimaan, saankohan suihkuja ollenkaan. Kukaan ei ollut varannut mitään "epäilyttävää" kalenteriini ja vaimokin näytteli hienosti juonessa mukana kun kyselin, että olikohan hänelle vihjattu vauvasuihkuista lain. Se oli sunnuntaipäivä, kun yhtäkkiä ystävät olikin vaippakakun ja herkkujen kanssa ovella. Ja oli kyllä rentoa hyvää meininkiä. Pisimmillään yksi ystäväni viihtyi juhlissa jopa 7 tuntia! (Tähän olisin halunnut muutamia kuvia juhlista, mutta valitettavasti blogini  ei näytä enää tekevän yhteistyötä puhelimeni kuvien kanssa. Katsotaan saanko kuvia myöhemmin mukaan!)

Tällä viikolla jouduin käymään myös synnytysosastolla näytillä tosi polttavan, pari tuntia kestäneen vatsakivun vuoksi. Pääsin käyrille, jossa vauvan syke yms. oli onneksi täysin kunnossa. Pääsin myös lääkärin tarkastukseen, jossa lääkäri totesi kohdunduun pehmenneen,, mutta muuten paikkojen olevan vielä kiinni. No sitten päästiinkiin jännittävään osuuteen! Lääkäri sanoi ultraavansa ja tarkistavansa kaiken olevan pikkuisella ok. Hän kysyi heti alkuun, että tiedämmekö sukupuolen. Ja mehän emme tiedä. Ja hän kysyi, että halutaanko tietää, jos vauva näyttää. Ja tämä tilanne! Kihisin halusta sanoa että "jooooooo! Kerrokerrokerro!", mutta samalla tuntui siltä, että a) tähän asti on menty tietämättä ja nyt ei ole enää montaa viikkoa jäljellä ja b) puolisoni ei ollut paikalla, joten tuntui väärältä ottaa tieto vastaan hänen olematta läsnä. Hammasta purren sain siis sanotuksi: "pidetään yllätyksenä!". Oi voi. Onneksi tärkein oli kunnossa, eli bebellä kaikki hyvin! Painoarvioksi saimme hienan alle 3000g ja mennään kuulemma aivan 0-käyrillä eli keskivertokoossa vauvan koon suhteen. Meillä olisi vielä ensi viikolla jo aiemmin varattu paino- ja synnytystapa-arvio, johon menemme yhdessä, joten saa nähdä kuinka käy sukupuolen selvittämisen suhteen sillä kertaa.. 😬😀

Lopuksi vielä pohdintaa vauvan turvakaukaloista! Meillä oli siis sellainen tilanne, että me oltiin sovittu jo monta kuukautta sitten, että saadaan vauvan turvakaukalo kaverilta, jonka lapselle se jää pieneksi. Tilanne on kuitenkin ollut jännittävä, koska heidän lapsi on hieman keskivertoa pienempi ja nyt siis kävikin niin, että kaukalo sopii hänelle yhä ja me tarvitaan meidän tulokkaalle oma mahdollisimman pian. Eli ei kun uutena shoppaamaan! Nyt onkin haussa hyvä, mutta suhteellisen edullinen vauvan turvakaukalo. Tällä hetkellä harkinnassa erityisesti Brio Primo tai Britax Römer Primo isofix-telakalla. Mielellään saa vinkata hyviä ja huonoja kokemuksia (niin näistä kuin muistakin). Voi olla että jo huomenna lähtee tilaukseen, että ehtisi ajoissa perille. Tässä kun vauva voi päättää tulla ihan milloin vaan! 😮☺️

Ihanaa heinäkuuta kaikille!


Anni + Pieni (rv 36+5)

Kolmosella alkava rv!

Heipähei pitkästä aikaa!

Luvattoman kauan on vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta. Jotenkin on ollut sekä kiireitä että paljon väsymystä, jotta olisi saanut aikaiseksi kirjoittaa kuulumisia. Kaikki kuitenkin hyvin täällä, tänään käynnistyi rv 30, hurjaa! Enää kolme viikkoa töitä, jonka jälkeen pidän muutaman viikon kesälomaa ennen virallisen äippäloman alkua. Töitä on tosin vielä hurjasti ja koitankin tasapainoilla oman hyvinvoinnin ja töiden kunnialliseen asteeseen loppuun saattamisen kanssa. Työni on hyvin itsenäistä, eikä siis sellaista josta toinen voisi ottaa ihan suoraan liikkeestä koppia. Varsinkaan koska sijainen ei ole ihan vielä monien byrokraattisten koukeroiden vuoksi voitu valita. Tämä tapahtunee kuitenkin onneksi pian!

Vauva on aktiivinen ja yhä useammin hyvän asennon löytyminen vaikkapa makoillen alkaa olla hankalaa. Pieniä kremppoja tulee ja menee. Hemoglobiini on tippunut alle sataan, mikä on vaikuttanut yleiskuntoon ja väsymystilaan aikalailla. Lisäksi onnistuin saamaan raskausajan diabetes -tuomion, mistä en ole järin onnellinen. Paastoarvo oli vain vähän koholla (rv 28), mutta se riitti diagnoosiin. Nyt olen mittaillutkin arvoja kotosalla. Se hyvä puoli tässä tosin on, että radin myötä on joutunut miettimään vähän enemmän syömisiään. Tunnustan, että itsekuri ei ole ollut yhtä kova kuin ennen raskautta.

Mitään järisyttävän vakavaa vaivaa ei ole kuitenkaan onneksi ollut. Tietääkseni ainakaan en ole kokenut suurempia harkkasuppareita tai vastaavia. Muutamana päivänä, kun meno on ollut tosi kova, kävellessä vatsaan on vähän sattunut, tai ennemminkin vatsassa on ollut painontunnetta. Silloin on pitänyt vähän hidastaa ja ottaa iisimmin. Onnellinen olen, että näin pitkällä jo mennään! 11 viikkoa laskettuun aikaan. Ja toisin kuin kaikki uumoilevat, minä toivon lämmintä kesää! :D Olen Kesänlapsi isolla koolla ja nautin auringossa paistattelusta. Tiedostan toki senkin, että mieli hellekesästä saattaa vielä muuttua mitä tukalammaksi olo tulee.. ;)

Silti, ihanaa, kuumaa ja nautinnollista kesää kaikille!


Anni ja Pieni (rv 29+0)

Ynz Ynz Ynz Ynz..

"Lomalla viimeinkin, voin ottaa iisimmin, nyt.
Seuraavat kaksi viikkoa, leikin Naantalin aurinkoo..." (JVG featuring Raappana)

Ei vieläkään toivotut kaksi viivaa testissä, mutta nyt jotain ihan muuta. Ja massiivisesti aurinkoa!

Iloa joulun odotukseen!


Pssst! Joulu on ilon, ihmeiden ja rakkauden aikaa.. Peukut pystyssä kaikille vauvakuumeilijoille!

Maailman ensimmäinen Ensitreffit alttarilla -vauva

Sari ja Antti saavat keväällä maailman ensimmäisen Ensitreffit alttarilla -vauvan, uutisoi Iltalehti.

Nopealla lyhyen matikan laskutoimituksella tärppi on tullut ihan heti. IHAN heti.

Semmonen.

No ei kait siinä. Todella sympaattisen oloinen pari kaiken puolin, toivon heille vilpittömästi kaikkea hyvää!

On vaan niin vaikea taas käsittää, että jotkut tosiaan onnistuvat ihan ihan heti.

Ennakkoluuloista

Kun aloitin tämän postauksen kirjoittamista, rasisminvastainen viikko lähestyi. Nyt rasisminvastaisesta viikosta on jo melkein viikko. Kiirettä on piisannut, töiden, opiskelun ja muun touhun merkeissä. Se mitä olin aikeissa kirjoittaa, on kuitenkin ajankohtainen aihe myös kaikkina niinä muinakin viikkoina, ei vain nimellisesti rasisminvastaisina.

Eduskuntavaalit lähestyvät myös - ja taas on hyvä aika nostaa esiin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeudet. Sanomattakin on selvää, että tässä perheessä ääni menee edustajalle, joka kokee asian tärkeäksi eikä ole vastustajien joukoissa huutamassa kuinka väärin on rakastaa samaa sukupuolta ja vielä enemmän väärin toivoa ja tavoitella yhteistä perhettä rakastamansa ihmisen kanssa. 

Itse en voi sanoa joutuneeni kokemaan rasismia tai loukkaavaa toimintaa sen vuoksi mitä olen. Lukuunottamatta yhtä hyvää (tai hyväksi luultua) ystävääni, joka vuosia sitten ilmoitti aika suoraan ja aika yllättäen, ettei homous olekaan (enää) oikein jees. Tai ettei ainakaan halua enää kuulla mitään siihen liittyvää. No. Viime aikoina kuitenkin olen huomannut, että vaikka tosi moni ei näe mitenkään ongelmallisena tai ihmeellisenä, että olen naimisissa naisen kanssa, silti taustalla saattaa piillä ennakkoluuloja. Ennakkoluuloja, jotka ei nouse esiin niinkään meidän suhteessa, vaan siinä tapauksessa, jos ne koskettaakin lähemmin vaikkapa lähisukulaista. 

Jokunen viikko sitten olin työkavereideni kanssa lounaalla. Yhden työkaverini tytär elää suhteessa naisen kanssa. Olemme tästä keskustelleet ja olen jotenkin kuvitellut asian olevan hänelle aivan ok. Sitten ihan yhtäkkiä, puheen siirtyessä lapsiin, työkaverini sanoi toivovansa tyttärensä löytävän vielä joskus miehen, koska tämä on aina halunnut perustaa perheen ja saada lapsia. Siis mitä? Minä istun samassa pöydässä ja tämä työkaveri myös tietää meidän toiveista ja yrityksistä perustaa perhe. Ja siitä, että sen pitäisi olla selvää että on se meillekin mahdollista. Haastavampaa ja usein kallimpaa toki, mutta mahdollista. Minä tietysti en ole se paras esimerkki kuinka onnistua nopeasti ja kivuttomasti, mutta myös meillä on kaikki mahdollisuudet onnistua. Onneksi saimme keskusteltua asian halki vielä kahdestaan lounaan jälkeen, ja ymmärsin, että kyse oli paljon vain siitä, ettei työkaverillani ollut tarpeeksi tietoa kuinka kaikki (hoidot, adoptio yms.) toimii ja mikä on mahdollista, mikä ei. 

Tämä sai kuitenkin miettimään, että vaikkei rasismia varsinaisesti olisi, ennakkoluuloja ja -ajatuksia on varmasti sitäkin enemmän. Ja aina välillä vastaaviin tilanteisiin törmää itsekin. Moni nyökkäilee ja on näennäisesti sujut asioiden kanssa, mutta eivät silti välttämättä kuitenkaan ymmärrä. 

Ja tähän tarvitsemme tietoutta. Rehellisyyttä. Asioista puhumista. Ja rohkeita henkilöitä niin normaalielämässä kuin julkisuudessakin, osoittamaan että tämä kaikki on ihan normaalia. Ja mahdollista. Valitettavasti kahden miehen välillä perheen perustaminen on vielä äärimmäisen paljon haastellisempaa. Toivottavasti tulevaisuudessa heillekin helpompaa. Mahdollista. Kaikki me ollaan arvokkaita juuri sellaisina kuin olemme. Kaikilla meillä tulee olla oikeus unelmoida - ja saavuttaa unelmamme todeksi. 

Hyvää viikonloppua!

P.S. Kirjoitettu 28.3, toisin kuin viestissä lukee. :)

Siimahäntäjoukkiot

Tänään pohdin, 

Että minkälainen siimahäntäjoukkio teille on laitettu matkaan kun olette käyneet inseminaatiohoidoissa luovutettuja lahjasoluja käyttäen? 

Olen tätä pohtinut ennenkin. Osa on blogeissaan kirjoitellutkin määriä, mutta mielelläni kuulisin laajempia kokemuksia. Ne lukemat, joita itse olen lukenut, on tuntunut paljon suuremmilta kuin meidän omat lukemat. Meillä on ollut maksimissaan 5 miljoonaa matkalaista ja noinkin paljon vain ensimmäisellä kerralla.

En tiedä onko tällä minkäänlaista vaikutusta mihinkään, mutta olen kiinnostunut tutkailemaan klinikoiden/"luovutusten" eroja tässä.

Aurinkoista viikon keskivaihetta kaikille! :)

Hymynaama..

..pompsahti tänään digitaaliseen ovulaatiotestiin. Harmiksemme emme pääse tätä kiertoa hyödyntämään, koska klinikka on juuri vasta auennut kesätauon jälkeen (emmekä olisi ehtineet saada ohjeita klinikalta folliultraan liittyen). Kuitenkin on äärimmäisen hienoa, että testi hymyili, koska halvemmilla liuskatesteillä en bongannut varmaa ovulaatiota viime kierrossa lain. Olen jo alkanut epäillä, että ovuloinkohan joka kierrolla, kaksi viimeistä inssiäkin kun on tehty jo ennen hymynaamaa. Hyvä siis näin, että hymyä tuli. Nyt odotamme innolla ensi kiertoa ja ensi ovulaatiota!

Kp 1

No niinhän siinä kävi, että elämämme toinenkin raskaustesti oli negatiivinen. Ja heti samalla vessareissulla alkoivat myös kuukautiset. Pettymys oli jälleen valtava, vaikka sitä oli kuinka yrittänyt miettiä ja varautua negatiiviseen tulokseen etukäteen. Ja vaikka me molemmat tiesimme jo heti inseminaatiopäivänä, että munasolu on jo irronnut ja todennäköisesti olemme myöhässä. Vaikka jo ekan inssin jälkeen epäilimme tätä luovuttajaa, että mahtaako hän olla se oikea meille. Silti tuli pettymys, silti tuli itku. Vaikka tämä oli vasta toinen yritys. Ja seuraavan ovulaation aikaan juhlitaankin pääsiäistä, niin meillä kuin klinikallakin. Seuraava, kolmas, inssi menee toukokuulle (kunhan ei mene siinä viikonlopun kanssa päällekkäin). Myös se luonnolliseen kiertoon.