Alkuraskaus ja oireet

Täällä elellään raskausviikkoa 11. Vielä vajaa kaksi viikkoa ja päästään np-ultraan. Jännittää aikalailla. Voi olisipa kaikki kunnossa!

Oireita on ollut, joskin ne on osittain aaltoillut ja osittain vaihdelleet näiden ensimmäisten raskauviikkojen aikana. On ollut väsymystä, pahoinvointia, rintojen arkuutta, palelemista. Nyt viime aikoina kuvaan on astunut, välillä tosi kovakin, päänsärky.

Ennen plussaa oli tavallaan muutamia oireita, joista ajattelin raskautumisen olleen mahdollista. Mitään en tosin tiennyt varmaksi. Muutama päivä ennen oletettujen kuukautisten alkua rinnat tuntuivat jännästi aroilta. Palelin myös entistä herkemmin. Kiinnittymisen aikoihin, noin viikko inseminaation jälkeen (kyllä, onnistuimme onnistumaan koti-inseminaatiolla pitkän odotuksen jälkeen!) huomasin myös aamutukkoisuutta, samoin kuin hengästymistä herkemmin. Oikeastaan varma olin kuitenkin vasta kuukautisten oletettuna alkamispäivänä, kun menkkamaisen jomottelun lisäksi rinnat olivat yhä arat. Mulla rintojen arkuus poistuu aina vähintään päivää ennen menkkoja, välillä arkuutta ei tule ollenkaan. Testin tein saman päivän illalla. Ja plussahan sieltä pärähti, lähes kolmen vuoden odotuksen ja yhden kemiallisen raskauden jälkeen!

Viides raskausviikko meni testejä kuluttaessa ja jännittäessä, ettei kyse ole tällä kertaa kemiallisesta raskaudesta. Viiva tummeni onneksi oppikirjamaisesti ja kuudennen viikon alussa digitestiin pärähti raskaana 3+. Viidennen viikon oireita oli lähinnä rintojen arkuus ja jatkuva paleleminen. Kunnon väsymys iski aikalailla kuudennen raskausviikon alussa, jolloin myös rintojen arkuus ja palelukohtaukset jatkuivat. Kuvioihin astui myös pahoinvointi/yleinen ällötys. Olen aina ollut suhteellisen haju- ja makuherkkä, mutta nyt olen tosiaan saanut yökkiä olan takaa. Oksentaakin on pitänyt jokusen kerran, usein se on seurausta aamun vitaminiinotosta (vitamiini meinaa juuttua kurkkuun, josta seuraa äkillinen huono olo ja tarve kurkata pönttöön). Myös tietyt ruoat ovat lakanneet jo alkuvaiheessa uppoamasta. Erityisiä himoja ei kuitenkaan ole ollut - appelsiinimehua lukuun ottamatta. Mielellään vieläpä sellaista aitoa ja oikeaa, kunnon hedelmälihan kera. Jouluna en saanut (varmaan ekaa kertaa elämässäni) yhtään lisäkiloa. Suklaata teki aika vähän mieli ja muitakin jouluruokia ja -herkkuja tuli syötyä kohtuudella.

Seiskaviikolla näimme pienen varhaisultrassa, mikä oli niin hieno hetki niin pitkän odotuksen jälkeen! Sydän löi vahvasti ja pieni vastasi viikkojaan. Kasi-ysiviikoilla oireet aaltoilivat vielä ehkä aiempaa enemmän, ja pelkona olikin jokainen lähes oireeton hetki, että mitä jos kaikki ei olekaan hyvin. Myös lievää menkkamaista jomoa on ollut, erityisesti viikolla jolloin raskaussovellus kertoikin kohdun juuri kasvavan. Kesto-oireina on kuitenkin koko ajan ollut rintojen arkuus (vaikka päivässä on usein arattomiakin hetkiä) sekä tosi kova uupumus. Myös ällöoloa on ollut suurimpana osana päivistä. Oirelistasta puuttuu lisäksi jatkuva pissahätä ja valtava janontunne. Nämä molemmat oireet ilmaantuvat ennen kaikkea öisin.

Nyt viikolla 11 jouduin ensimmäistä kertaa olemaan 1,5 päivää töistä pois kaamean pääsäryn vuoksi. Tänään, rv 10+4, jouduin, myöskin ekaa kertaa, halailemaan pönttöä kahdesti: ensin aamuisten vitamiinien jälkeen ihan kunnolla ja vielä myöhemmin työpaikan vessassa (vesihana päällä, mahdollisimman hiljaisesti) ihan toden teolla silloinkin. Saa nähdä kuinka tästä eteenpäin..

Täytyy todeta, että hehkeimmilläni en ole tuntenut tämän alkuraskauden ajan olevani. Erityisesti väsymyksen vuoksi, haluaisin nukkua koko ajan. Mutta nauttinut olen ja ollut kiitollinen. Joka hetkestä. Vielä kun saisimme vajaan kahden viikon päästä hyviä ultrauutisia niin juuri nyt en voisi enempää toivoa.


Hyvää ja onnentäyteistä vuotta 2017 kaikille toivoen,

Anni + Pieni (10+4)