tiistai 28. marraskuuta 2017

Kuulumisia vauva-arjen keskeltä

Aika on mennyt hirveällä vauhdilla. On ollut tarkoitus tulla kirjoittamaan jo aiemmin, mutta tuntuu, että kaikki liikenevä vapaa-aika on mennyt muihin asioihin. Tai vain olemiseen.

Tyttömme on tällä viikolla jo neljä kuukautta. Hän ei ole enää ihan minimaalinen sintti, vaan hymyilevä ja höpöttelevä ja koko ajan uutta oppiva pieni ihminen. Hän on saanut nimen. Hän odottaa kovasti ensimmäistä jouluaan. Tai ainakin äidit odottaa ja toivoo, että Tytöstä kasvaa samanlainen joukufani kuin vanhempansa. Joululauluja meillä on kuunneltu jo noin kolme viikkoa. Lahjoja on hankittu ja paketoitu. Kortit, jotka normaalisti askarrellaan, on tänä jouluna yllätysyllätys perhekuvalla varustettu.

Synnytyksestä lyhyesti, että vedet meni spontaanisti vajaa pari viikkoa ennen laskettua aikaa. Synnytys oli siedettävä (lääkkeineen) ennen ponnistusvaihetta, joka oli mielestäni aivan hirveä. Siinä tuli paniikki kun olikin yllättävän vaikeaa hengitellä kovissa kivuissa oikein ja ponnistaa. Mua jouduttiin myös leikkaamaan, jotta vauva mahtui ulos, ja olinkin tosi kipeenä viikko kaksi synnytyksen jälkeen. Pieni trauma jäi tuosta ponnistusvaiheesta, mutta ei kuitenkaan maailman suurin. Nyt on jo suurin kipu unohtunut. Silti en täysin allekirjoita omalla kohdallani sitä, ett kivut olisi unohtunut siihen, kun vauva tuotiin syliini. Olihan se ihanaa, mutta äärimmäisen epätodellista. Ja mietin vain, että huh. Kylläpä sattui ja kohta vielä parsitaan. :D

Myös imettämistaival lähti hieman takuten liikkeelle, koska nännini suorastaan roiskusi verta ensimmäisten parin viikon aikana, rintakumista huolimatta. Varmaan osittain tästä johtuen saimmekin parin viikon kuluttua neuvolan kotikäynnillä kehotteen antaa myös lisämaitoa, kun paino ei ollut noussut tarpeeksi. Aluksi pumppasin lähes kaikki lisämaidot, mutta olemme antaneet lisänä myös korviketta. Yöt meillä alkoi sujua pulloruokinnalla niin hyvin, että öisin ollaan annettu vain pullosta. Senkin jälkeen, kun oma maito olisi luultavasti jo riittänyt täysimetykseen. Tyttö herää pari kertaa yössä, syö pullosta ja nukahtaa uudelleen. Päivät imetän. Olen kuitenkin onnellinen, että pullo kelpaa. Tämä mahdollistaa itselleni myös hieman omaa aikaa. Ja yösyöttövuoroja jaamme myös. Ensi viikolla on tarkoitus aloittaa myös kiinteiden maistelu.

Tyttö on suhteellisen rauhallinen ja tyytyväinen tapaus. Tosin ääntäkin löytyy ja erityisesti ilta-aikaan pitäisi saada aina olla sylissä. Ja mielellään liikkeessä. Onneksi pahempia vatsavaivoja ei ole ainakaan toistaiseksi ollut. Parit pidemmät päikkärit koetetaan päivässä nukkua. Yöunet alkaa ysin maissa ja meillä herätään aamulla puoli yhdeksän yhdeksän aikoihin. En voi valittaa, vaikka kyllä väsymys täälläkin välillä painaa. Tiedän kuitenkin useita, joiden yöt huomattavasti katkonaisempia, ja  paljon enempi vatsanpuruja. Nostan isoa hattua myös kaikille yksinhuoltajille. Työtä riittää mielestäni hurjasti myös yhdessä "suhteellisen helpossa" lapsessa. Tosin kaikkeenhan aina tottuu.

Puolisoni on paras äiti ikinä. Olen niin onnellinen, että elämässäni on juuri Hän ja meidän Tyttö. Tokikaan vanhaa rouvaa (vanhempi kissamme) ja vilkasta neitiä (nuorin kissamme) unohtamatta.


Tässä tällainen sekametelikuulumissoppa meiltä.
Toivotan ihanaa joulunalusaikaa kaikille, jotka meidät vielä muistaa! :)


Anni + Tyttö (4kk)

2 kommenttia:

  1. Ihana kuulla kuulumisianne. Tunnelmallista joulunodotusta myös teidän perheelle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myöhäinen kiitos ja teille ihan hurjasti tsemppejä ja jaksamista kakkoskierrokselle; pian on oltava teidän vuoro! <3

      Poista