Sanat porautuivat jokseenkin syvälle. Sinänsä tuossa lauseessa ei ole mitään uutta tai ennenkuulumatonta, mutta jotenkin se iski siinä hetkessä suurella voimalla. Kärsimättömyys ja raskaus eivät kulje käsi kädessä.
Tähän liittyy paljon se, että elämässä täytyy olla muutakin kuin raskauden tavoittelu. Olen valehtelematta odottanut viimeiset pari vuotta äitiyslomaa kuin kuuta nousevaa. Ajatus siitä, että saatan olla pian raskaana, on estänyt tekemästä asioita, estänyt osin suunnittelemasta muuta tulevaa. Se on pitänyt jokseenkin paikoillaan, vaikkakin muutoksia on tapahtunut hieman toisen yritysvuoden kohdalla ekaan verrattuna.
Kärsimättömyys saa kropan yliaktiivisesti keskittymään vain johonkin tiettyyn asiaan. Kaikki ajatukset on raskaudessa ja lapsenteossa. Ja totta usein on, että mitä kauemmin yrittää raskautua, sitä enemmän asiaa miettii. Onko vika ruokavaliossa, liikuntatottumuksissa, lihasjäykkyydessä, kehon tulehdustilassa, työstressissä, munasoluissa vai jossain missä lie muussa. Itsekin olen jo ehtinyt tehdä vaikka mitä kokeiluja, jotta hedelmällisyys paranisi.
Jos jotain olen oppinut, niin sen, että muutakin elämää on oltava. Vaikka myönnän kyllä, vielä kahden vuoden jälkeenkin joka ikinen kierto sitä muistaa jokaisen kp:n ja rekisteröi jokaisen "oireen". Mutta enää en jätä asioita tekemättä tai suunnittelematta, koska "pian olen äitiyslomalla". Suunnittelen. Toteutan. Pidän silmät auki uusille työhaasteille. Suunnittelen lisäopintoja. Aivan kuin tässä ei oltaisi mitään raskautta yrittämässäkään. Ja yhtään ei haittaa, jos työ- tai opiskelusuunnitelmat menevät myttyyn raskauden takia. Ei yhtään! Mutta jos tässä pitääkin odottaa vielä kauan, en ole ainakaan lakannut elämästä tässä välissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti