Ja parastahan tietysti on kun ne tulee sillein aivan täysin puskista, juuri ennen tärkeetä työpalaveria.
Jotenkin sitä yhä miettii, että vauvaa "tehdään" sitten kun on ainakin kihlasormus sormessa, joten ennen sitä ei tarvitse stressata vauvauutisten kuulemista. Ja pah! No eihän se niin mene, ei tietenkään. Mutta välillä mieli luulee niin. Ja sitten se iskee - kuin kirkkaalta taivaalta.
Tämä on tätä tunteiden vuoristorataa. Kyseinen tilanne tapahtui maanantaina iltapäivällä, juuri kun olin aamupäivällä ajatellut että "Kaikki on hyvin. Muutkin joutuvat odottamaan. Meillä ei ole mikään kiire, meillä ei ole hätää". Ja pam! Kolme sanaa muuttaa kaiken. "Mä oon raskaana".
Pahin järkytys on taas jo laantunut ja jaksan jo optimisesti uskoa että meidänkin vuoro tulee vielä.
Mutta alkuviikon järkytyksen kunniaksi, päätin uudelleen sanoittaa Sannin paljon puhutun uuden biisin. Tältä lapsettomuus tuntuu. Sen verran häveliäs olen, että laitan sinne vähän **-merkkejä mukaan. ;) Kuulostaako kenestäkään muusta tutulta? Edes niinä pahimpina hetkinä kun kaikki muut raskautuu ja itse saat elämän lottoarvonnassa taas jälleen kerran sen yksiviivaisen pissatikun?
"En haluu masentaa sua,
tai olla huonoo kaverii.
Mutta saisko kotona ees
lukee rauhassa Hesarii?
Taas joku kertoo ett' on poikki,
luulen, raskaudesta.
Itse haaveilen taas, äitiyspakkauksesta.
Älä kerro mulle pliis,
oot säkin raskaana siis.
Anna hetki tottuu sun uutisiis.
Ett mitähän **ttua.
Mulla alkaa huumori loppua.
Kiva et on kavereita,
mut miks kaikk' on raskaana.
Että mitähän **ttua.
Kohta alkaa happi loppua.
Sieltä sun täältä, kuulen raskausjuttuja.
Että mitähän **ttua mulla alkaa huumori loppua (loppua, loppua).
En haluis olla tällainen,
ei se oo multa pois.
Mut joskus ahdistaa niin,
onnen meillekin jo sois.
Ja kun koettaa elää vaan
ja pelaa vähän sulista.
Aina tulee uus ylläri,
ku Kinder-munista.
Älä kerro mulle pliis,
oot säkin raskaana siis.
Anna hetki tottuu sun uutisiis.
Mulla alkaa huumori loppua.
Kiva et on kavereita,
mut miks kaikk' on raskaana.
Että mitähän **ttua.
Kohta alkaa happi loppua.
Sieltä sun täältä, kuulen raskausjuttuja.
Että mitähän **ttua mulla alkaa huumori loppua (loppua, loppua).
Ei se oo multa pois, mielessäni pyydän anteeksi.
Et ylireagoin, ei mulla hätää oo
- ja sitten tulee uus kaveri...
Että mitähän **ttua.
Mulla alkaa huumori loppua.
Kiva et on kavereita,
mut miks kaikk' on raskaana.
Että mitähän **ttua.
Kohta alkaa happi loppua.
Sieltä sun täältä, kuulen raskausjuttuja.
Että mitähän **ttua mulla alkaa huumori loppua (loppua, loppua).
Kiva et on kavereita, kiva et on kavereita."
(Aito ja alkuperäinen, pettämisestä kertova biisi löytyy täältä:
https://www.youtube.com/watch?v=EU7PsWbmN3k)
Hah, mulla oli just tuo sama laulu mielessä joku päivä kun mietin näitä juttuja! Tosi osuvasti uudelleensanoitettu! Täällä tuntuu aivan samalta, vaikkei meillä vielä yhtä pitkää matkaa olekaan takana kuin teillä. Alkaa tosiaan välillä vaan huumori loppua. Törmäsin vanhaan työkaveriini (joka on minua melkein 10v. nuorempi) joka kertoi olevansa raskaana, ja meinasi kyllä pokka pettää, etenkin kun työkaveri puhui vähän siihen tyylin ettei ole koskaan niin vauvasta haaveillut, ja onhan se niin rankkaa sitten, ja miten sitten työllistymistilannekkin jatkossa. Saahan sitä tottakai olla murheita ja epävarmuuksia raskaana olevillakin, mutta oli lähellä että olisin sanonut päin naamaa että minä taidan olla väärä ihminen kenelle valittaa raskaanaolosta just nyt, kun olen juuri tässä laskeskellut että montakos tonnia meillä menee vielä tähän yrittämisen ja saadaanko lasta koskaan. Tämä on kyllä vähän semmoista toivon ja toivottomuuden välillä sahaamista, ja riippuu vähän siitä missä kohtaa toivon ja toivottomuuden välillä seilaa, ja missä vaiheessa kiertoa/yritystä/testauksia on menossa, että miten helposti tai vaikeasti muiden vauvauutiset ottaa.
VastaaPoistaNo todellakin alkaa huumori loppua, ymmärrän että teillä myös! Ja tuo on kyllä niin mukava kohdata myös noita nuorempia odottajia jotka ei välttämättä edes haluaisi niinkään odottaa. No tällä hetkellä kyllä odottaja kun odottaja (ainakin alkuun) tuntuu pahalta. Tänään tuli uusi uutinen, joka taas sai alahuulen väpättämään kauniista ilmasta ja perjantaista huolimatta (ja myös siitä huolimatta että tiedän perheenlisäyksen olleen tosi toivottu ja jo jonkin aikaa yritetty, jonka vuoksi haluaisin kokea vain puhdasta onnea heidän puolestaan). Ei mahda. Mennään näillä korteilla ja toivotaan parasta. Paljon onnea matkaan myös teille! Ja aurinkoa viikonloppuun!
PoistaNuo hivenen muokatut sanat ovat loistavat! Sanotaanko, että osui ja upposi. :D Meillä yritystä takana 2,5 vuotta. Mitään vikaa ei löydy, mutta silti kuukaudesta toiseen toiveet valuvat sananmukaisesti pöntöstä alas. Rahaa on mennyt maailmanympärimatkan verran ja loppua rahanmenolle ei näy.
VastaaPoistaAlkuviikosta kolme kaveria synnytti ja yksi kertoi olevansa raskaana. Kovasti sitä yrittää iloita toisten onnesta, mutta toisinaan se on sanalla sanoen vaikeaa. Ei kuitenkaan auta katkeroitua (vaikka sekin tosin on helpommin sanottu kuin tehty...)!
Tsemppiä teille yritykseen! Toivotaan ja uskotaan, että onni vielä potkaisee. :)
Kiva että en ole ainoa tunteideni kanssa! :)
PoistaTämä on kyllä (ehkä vielä raskaampaa?) kun mitään vikaa ei ole löydetty, kaiken pitäisi toimia erinomaisesti ja joka kuukausi ne toiveet valuu punaisena sinne pönttöön! En voi ymmärtää. Toki samalla pelkää että vika onkin sitten kuitenkin niissä muniksissa ja että koeputkihoidot paljastavat rankan totuuden.
Teilläkin on pitkä yritys takana! :( Toivottavasti pian tärppää ja onnistaa! Kiitos myös kovin tsempeistä meidän suuntaan. Pakko sen auringon on paistaa risukasaankin, eikö? Koetetaan sillä välin kestää vauvat ja vauvauutiset ja toivottavasti pystyä edes ihan vähän iloitsemaankin niistä..
Iloa viikonloppuun!
Mahtava sanoitus =) Juuri näinhän se on =)
Poista:)
Poista