Tuikitärkeitä ja vähempi tärkeitä tavaroita ja hankintoja

Taas on vierähtänyt aika. Toistan aina itseäni tässä alussa, mutta tavoite on ollut kirjoittaa useammin, mutta tuntuu ettei vain millään ehdi. Tai saa aikaiseksi. Meillä kuitenkin kaikki ihan hyvin, Tyttö täyttää jo 9 kuukautta.

Olen lukenut tässä kuluneiden kuukausien aikana muiden hiteistä ja huteista hankintojen suhteen. On jännä huomata, miten paljon vaihtelee se, mikä on jollekin tärkeä ja toiselle täysi turhake. Haluan myös jakaa omia kokemuksiani tähän liittyen. Vielä ei ole (onneksi, aika juoksee muutenkin niin nopeaan) koko vauvavuosi pulkassa, mutta kuitenkin jo 9 kk äitinä oloa takana. :)

HUIPUT JUTUT, TOP 7 (satunnaisessa järjestyksessä):

1. Äitiyspakkaus. Lähes kaikki on ollut tarpeellista, liukuvoidetta ja kondomeja lukuun ottamatta. ;) Vuoden 2017 äitiyspakkaus oli huippuhieno, lähes kaikkia vaatteita ollaan käytetty, joitain tosi paljon, joitain vähän vähemmän. Melkein olisi näilläkin vaatteilla päässyt jo hyvin pitkälle, mutta toki niitä oli hankittuna muitakin jo etukäteen ja tosi paljon saatiin lahjaksi vauvan syntymän jälkeen. Myös mm. talkkia on käytetty paljon ja vielä sitä on vähän jäljelläkin. Myös vauvaöljy, kylpymittari, hammasharja ja hiusharja ovat ahkerassa käytössä.

2. Kietaisubodyt. Pienenä aivan ehdottomat. Voi sitä ahdistusta ekoina viikkoina, kun piti pujottaa se pieni body pään yli. ;) Tässä ikää tosin pään yli vedettävät ovat kätevämpiä, koska pukeminen on nykyään aika haastavaa, koska vauhti on kova.

3. Babybjörn-sitteri. Meillä ei ollut tätä alkuun, ehkä vasta vähän alle puolivuotiaana saatiin lainaan. Sata kertaa parempi kuin meidän aiempi, joka oltiin saatu ystäviltä käytettynä. Erityisesti, kun meillä aika pian Tyttö halusi pomppia sylissä koko ajan, hän tykkäsi myös, kun sai itse annettua itselleen sitterissä vauhtia.

4. Vauvakeinu. Ostin sellaisen käytettynä Tytön ollessa noin kuukauden ikäinen. Ensimmäisinä kuukausina se oli tosi hyödyllinen ja välillä siinä nukuttiin myös päikkäreitä.

5. Soivat lelut ja soittimet. Nämä nyt on vaan hitti. Muutenkin muskari on Tytön aivan lempiharrastus ja musiikki tuntuu virtaavan veressä. :)

6. Rattaat, joihin saa turvakaukalon kiinni. Meidän tapauksessa kaukalo saatiin kiinni matkarattaisiin, jotka ostettiin tosi ylihintaan tutulta ilman adapetereita (ne löytyi onneksi Torista). Joka tapauksessa, paljon tuli käytyä kaupassa/kaupungilla niin, että lasta sai työntää matkarattaissa kaukalossa.

7. Imetystyyny. Imetin koko imetysaikani lähes koko aina imetystyynyn kanssa. Siihen vain tottui ja imetys sujui helpoiten sen kanssa. Muutenkin meillä oli aika paljon haasteita imetyksen kanssa ja myös vauvalle oli aika tarkkaa, miten hän suostui rintaa ottamaan. 7 kuukautta sain sinniteltyä (vuosi oli tavoite), sitten lopetin, Tytön tahdosta, ei vain kelvannut enää mitenkään.

VÄHEMMÄN TARPEELLISIA meille olivat:

1. Hoitopöytä. Meillä on yksi Tytön huoneessa, jota käytettiin kyllä ahkerammin alkuun. Kuitenkin vesipiste on niin tärkeä siinä vieressä, että kylppäriin piti tehdä toinen vaipanvaihtopiste, joka ollutkin sitten huomattavasti suuremmassa käytössä.

2. Kuolalaput. Meillä ei ole ihan hirveästi kuolattu tai puklailtu, joten kuolalaput ovat jääneet suhteellisen vähälle käytölle. Niitä on silti tosi paljon meilläkin kivoja erinlaisia, joten välillä niitä on ollut kiva käyttää myös ihan koska sopivat hyvin asustukseen. :)

3. Unipesä. Kaverini teki pyynnöstäni meille tämän, mutta valitettavasti jäi meillä tosi pienelle käytölle. Muutaman kerran koetettiin nukuttaa lapsi siinä yöllä meidän välissä, mutta käytännössä imetys oli silloin haastavaa. Alussa pidimmekin unipesää vaunuissa, jotta saatiin sinne Tytölle kiva pesä, kun vaunukoppa muuten oli vielä suhteessa niin suuri.

4. Liian monet vaatteet. Siis kaikkiahan ei olisi tarvittu. Raskausaikana ostin aika paljon, jonkin verran uutena, mutta paljon myös käytettynä. Äitiyspakkauksellakin olisi päästy pitkälle. Myös lahjoituksia on saatu niin paljon, että meillä vielä paljon vaatteita odottamassa 80-/86- ja suuremmissakin ko'issa. Ihanaa kuitenkin, että on valinnanvaraa! Tosiaan kuvittelin jotenkin, että päivässä menisi useat vaatteet, mutta koska meillä puklailu niin vähäistä, ei ole ollut kuin muutama päivä, kun vaatekerrasto on pitänyt vaihtaa ainakaan kahta kertaa useammin.

5. Ihan pienet hihattomat bodyt. Ei tullut edes mieleen, ettei niitä tosiaan juuri tarvita, paitsi kun oli jokin pitkähihainen siinä päällä. Meidän lapsi syntyi elokuussa ja meillä suhteellisen viileä asunto, joten aika monet lyhythihaiset jäivät ilman käyttöä. Jännityksellä odotan, tuleeko suuremmille bodyille käyttöä vielä tänäkään kesänä, kuitenkin vauvan iho kun on tärkeä suojata auringolta, vaikka helle olisikin. Toki ehkä sisäkäytössä kätevät, jos (ja toivottavasti) kun tulee hellekesä.


Näitä tulee varmasti mieleen vielä lisää, mutta tässä päällimmäiset ajatukset.
Vauvoja onkin tullut maailmaan täällä blogimaailmassa sitten viime päivitykseni, paljon onnea kollektiivisesti kaikille! :) <3

Äitiyslaki läpi ja kuulumisia pitkästä aikaa

Pitkästä aikaa taasen tervehdys,

Aika on kulunut täällä vauhdilla, tyttömme täyttää tällä viikolla jo 7kk! Ihan ensiksikin, mahtavaa, että äitiyslaki meni tänään eduskunnassa läpi, jes. Tosin toivoisin yhä, että muutkin hedelmöitystavat kuin klinikkahoidot otettaisiin jatkossa huomioon, mutta tämäkin on hyvä alku. Esimerkiksi meitä, jotka ovat tuttajaluovuttajan avulla onnistuneet, ei lakimuutos koske millään tavalla. Silti meillä oli selvä sopimus luovuttajan kanssa jo ennen koti-inseminaatioiden aloittamista, että hän ei tunnusta isyyttä ja puolisoni on toinen virallinen vanhempi lapsellemme. Mielestäni myös tässä tapauksessa, vaikkapa luovuttajan allekirjoituksella varustetulla lomakkeella, voisi naisparin toinen osapuoli tunnustaa vanhemmuutensa jo neuvolassa ennen lapsen syntymää. Mutta askel kerrallaan tässäkin. Mehän muuten odotellaan yhä perheen sisäisen adoption vahvistamista. Paperit etenivät sosiaalitoimen jonojen vuoksi käräjäoikeuteen vasta alkuvuodesta ja käräjäoikeuden jonojen vuoksi adoptiomme on vielä toistaiseksi käsittelemättä.

Tyttömme on iloinen ja nauravainen, joskin myös hyvin huomionkipeä, varsinkin juuri meneillään olevassa kehitysvaiheessa. :) Täytettyään 6 kk, hän on siirtnyt omaan huoneeseen nukkumaan ja kaikki meistä onkin nukkunut paremmin näin. Tyttö ei herää kaikkiin meidän ääniin, emmekä me kaikkiin pieniin ähinöihin ja tuhinoihin. Meillä on myös ollut tähän mennessä yhteensä kolme täyttä yötä ilman heräyksia (ja pitkiä sellaisia, noin 20-8), mutta joukkoon mahtuu myös öitä, jolloin on vielä 1-2 yösyöttöä ja välillä useampi tutinlaitto. Meillä kieritään kovasti eteenpäin, selältä mahalle ja mahalta selälle. Ryömimistä ei ihan vielä hiffata. Myös ensihampaita odotellaan yhä - Tosin monta kertaa ollaan luultu oireita THE oireiksi. Aivan samalla lailla kuin aikoinaan raskautta odotellessa. ;D
Kiinteitä syödään 4-5 kertaa päivässä ja rinta ei meinaa enää kelvata. Imetystaival on tulossa siis loppusuoralle, hieman aiemmin kuin olisin toivonut, mutta toisaalta olen tosi iloinen että päästiin edes tähän asti.

Syksy ja alkuvuosi ovat olleet antoisat, mutta myös kovin raskaat. Suurelta osin johtuen myös puolisoni vakavan sairauden uusimisesta. Positiivisena asiana kaiken keskellä on ollut kuitenkin se, että olemme saaneet pidemmän aikaa olla yhdessä kotona perheenä ja myös puolisoni on päässyt näkemään tyttäremme kaikki kehitysaskeleet ja olemaan joka hetkessä läsnä. Itsekin olen selvinnyt mielestäni suhteellisen hyvin, lukuun ottamatta syksyllä täysin lipsunutta herkkujen (ja kaiken muunkin) syömistä. Nyt onkin hieman ahdistus siitä, että vyötäröllä on vielä iso osa raskauskiloista, jotka olivat jo heti synnytyksen jälkeen hyvin paljon tippumaan päin. Nyt onkin ryhtiliike menossa ja tavoitteena myös itselle parempi henkinen ja fyysinen olo terveellisen ravinnon ja liikunnan avulla. Tiukasti nuo kilot kyllä istuvat yllä ja harmittaa hieman, ettei syksyllä jaksanut enempää panostaa terveelliseen ruokavalioon.

Muskarissa olemme käyneet Tytön kanssa viikottain ja siitä hän tykkää kyllä kovasti! Lisäksi olemme aika paljon treffailleet muita tuoreita äitejä ja vauvoja. Useampi kaveri/tuttu sai esikoisen samoihin aikoihin meidän kanssa ja sitten on toki löytynyt paljon myös uusia mukavia mammakavereita. Tykkään myös olla ihan kotona perheen kera, hösäämättä niinkään paljon ylimääräistä. Silloin myös parhaiten päikkärirytmi ja koko muu rytmi pysyy parhaiten yllä. Toki nyt huomaa sen, että Tytön koko ajan kasvaessa, myös aktiviteettien tarve lisääntyy. Välillä alkaa iltaisin mennä hermo, jos koko päivän on tuijotellut samaa lattiaa ja samoja omia leluja.

Aion olla kotona ainakin tämän vuoden. Taloudellisesti syksy tulee olemaan hieman haastava, mutta eiköhän sitä pärjää, kun jättää kaiken ylimääräisen pois. Ihanaa, että vielä on monta kuukautta aikaa viettää laatuaikaa myös päivisin Tyttömme kanssa. Nopeasti menee varmasti tämäkin aika, on muistettava ottaa joka päivästä kaikki irti. <3

Ihanaa kevään odotusta kaikille, palailen taas kun jaksua, intoa ja fiilistä riittää. :)


P.S. Teidän muidenkin blogeja olen käynyt kyllä lukemassa, mutta olen ollut äärimmäisen laiska kommentoimaan. Kiva kuitenkin huomata, että moneen blogiin kuuluu onnellista odotusta/perhearkea, niille joille odotus on kesken, yhä kovasti paljon pidän peukkuja pystyssä!

Kuulumisia vauva-arjen keskeltä

Aika on mennyt hirveällä vauhdilla. On ollut tarkoitus tulla kirjoittamaan jo aiemmin, mutta tuntuu, että kaikki liikenevä vapaa-aika on mennyt muihin asioihin. Tai vain olemiseen.

Tyttömme on tällä viikolla jo neljä kuukautta. Hän ei ole enää ihan minimaalinen sintti, vaan hymyilevä ja höpöttelevä ja koko ajan uutta oppiva pieni ihminen. Hän on saanut nimen. Hän odottaa kovasti ensimmäistä jouluaan. Tai ainakin äidit odottaa ja toivoo, että Tytöstä kasvaa samanlainen joukufani kuin vanhempansa. Joululauluja meillä on kuunneltu jo noin kolme viikkoa. Lahjoja on hankittu ja paketoitu. Kortit, jotka normaalisti askarrellaan, on tänä jouluna yllätysyllätys perhekuvalla varustettu.

Synnytyksestä lyhyesti, että vedet meni spontaanisti vajaa pari viikkoa ennen laskettua aikaa. Synnytys oli siedettävä (lääkkeineen) ennen ponnistusvaihetta, joka oli mielestäni aivan hirveä. Siinä tuli paniikki kun olikin yllättävän vaikeaa hengitellä kovissa kivuissa oikein ja ponnistaa. Mua jouduttiin myös leikkaamaan, jotta vauva mahtui ulos, ja olinkin tosi kipeenä viikko kaksi synnytyksen jälkeen. Pieni trauma jäi tuosta ponnistusvaiheesta, mutta ei kuitenkaan maailman suurin. Nyt on jo suurin kipu unohtunut. Silti en täysin allekirjoita omalla kohdallani sitä, ett kivut olisi unohtunut siihen, kun vauva tuotiin syliini. Olihan se ihanaa, mutta äärimmäisen epätodellista. Ja mietin vain, että huh. Kylläpä sattui ja kohta vielä parsitaan. :D

Myös imettämistaival lähti hieman takuten liikkeelle, koska nännini suorastaan roiskusi verta ensimmäisten parin viikon aikana, rintakumista huolimatta. Varmaan osittain tästä johtuen saimmekin parin viikon kuluttua neuvolan kotikäynnillä kehotteen antaa myös lisämaitoa, kun paino ei ollut noussut tarpeeksi. Aluksi pumppasin lähes kaikki lisämaidot, mutta olemme antaneet lisänä myös korviketta. Yöt meillä alkoi sujua pulloruokinnalla niin hyvin, että öisin ollaan annettu vain pullosta. Senkin jälkeen, kun oma maito olisi luultavasti jo riittänyt täysimetykseen. Tyttö herää pari kertaa yössä, syö pullosta ja nukahtaa uudelleen. Päivät imetän. Olen kuitenkin onnellinen, että pullo kelpaa. Tämä mahdollistaa itselleni myös hieman omaa aikaa. Ja yösyöttövuoroja jaamme myös. Ensi viikolla on tarkoitus aloittaa myös kiinteiden maistelu.

Tyttö on suhteellisen rauhallinen ja tyytyväinen tapaus. Tosin ääntäkin löytyy ja erityisesti ilta-aikaan pitäisi saada aina olla sylissä. Ja mielellään liikkeessä. Onneksi pahempia vatsavaivoja ei ole ainakaan toistaiseksi ollut. Parit pidemmät päikkärit koetetaan päivässä nukkua. Yöunet alkaa ysin maissa ja meillä herätään aamulla puoli yhdeksän yhdeksän aikoihin. En voi valittaa, vaikka kyllä väsymys täälläkin välillä painaa. Tiedän kuitenkin useita, joiden yöt huomattavasti katkonaisempia, ja  paljon enempi vatsanpuruja. Nostan isoa hattua myös kaikille yksinhuoltajille. Työtä riittää mielestäni hurjasti myös yhdessä "suhteellisen helpossa" lapsessa. Tosin kaikkeenhan aina tottuu.

Puolisoni on paras äiti ikinä. Olen niin onnellinen, että elämässäni on juuri Hän ja meidän Tyttö. Tokikaan vanhaa rouvaa (vanhempi kissamme) ja vilkasta neitiä (nuorin kissamme) unohtamatta.


Tässä tällainen sekametelikuulumissoppa meiltä.
Toivotan ihanaa joulunalusaikaa kaikille, jotka meidät vielä muistaa! :)


Anni + Tyttö (4kk)

Mestaripiirros on syntynyt!

"Sinä päivänä kun Luoja teki sinut Hän ei muuta tehnytkään Heräs aikaisin, otti kynän käteen Rupes siinä piirtämään.
Päivä kului, mutt hetkenkään lepoo Piirtäjä ei kaivannut. Aivan niin kuin olis hurmoksessa ollut Mestari valmisti sut.
Se kuva oli kaunis Oi, ihme suorastaan. Muodon jumalaisen sait. Kuvan viereen hän merkkas ettei suhun Päde kuolevaisten lait.
Niille jotka yhä epäilevät Luojaa Sanon vastaukseksi vain Että jos ne edes kerran näkis sinut Kaikki rupeis uskomaan."


Kauan toivottu ja hartaasti odotettu Mestaripiirroksemme syntyi maailmaan keskiviikkona rv 38+4. Eilen kotiuduttiin ja nyt parannellaan toisen äidin synnytyshaavoja ja opetellaan eloa viiden naisen perheenä (kissamme edustavat myös naissukupuolta). Kaikki valtakunnassa on juuri nyt enemmän kuin hyvin. :)


Anni + neljän päivän ikäinen Pieni

Vauvasuihkuja, ylimääräistä ultraa ja turvakaukalopohdintaa!

Heiiii pitkästä aikaa! Täällä mennään jo raskausviikolla 37. Raskauden loppu häämöttää ja synnytys lähestyy. Pikkuisen on alkanut jännittämään miten kaikki menee, mutta suurta synnytyspelkoa ei onneksi ole päällä. Virallisella äippälomalla olen ollut nyt melkein 2 viikkoa. Vaimo lomaili kanssani pari viikkoa kesäkuussa, meni välissä hetkeksi töihin ja lomailee uudestaan ensi viikosta lähtien. Ehkä lapsen syntymään asti - tai joutuu palaamaan pieneksi pätkäksi töihin ennen isyyslomaa, mikäli bebe viihtyy kohdussa yli lasketun ajan. Jänniä aikoja!

Olo on ollut vaihteleva. Uusia kremppoja ilmenee lähes koko ajan, ei kuitenkaan mitään vakavaa ja olen pystynyt tekemään muutakin kuin makaamaan sohvalla. Tosin olo on jokseenkin saamaton; se on koskenut myös tähään blogiin kirjoittamista. Yöt on sujuneet viime aikoina yllättävänkin hyvin, vaikkakin vessataukoja on yhä noin kerran tunnissa.

Muutama viikko sitten sain ihanat Baby Showerit ystäviltäni! Kärsimättömänä sieluna olin jo hetken ehtinyt panikoimaan, saankohan suihkuja ollenkaan. Kukaan ei ollut varannut mitään "epäilyttävää" kalenteriini ja vaimokin näytteli hienosti juonessa mukana kun kyselin, että olikohan hänelle vihjattu vauvasuihkuista lain. Se oli sunnuntaipäivä, kun yhtäkkiä ystävät olikin vaippakakun ja herkkujen kanssa ovella. Ja oli kyllä rentoa hyvää meininkiä. Pisimmillään yksi ystäväni viihtyi juhlissa jopa 7 tuntia! (Tähän olisin halunnut muutamia kuvia juhlista, mutta valitettavasti blogini  ei näytä enää tekevän yhteistyötä puhelimeni kuvien kanssa. Katsotaan saanko kuvia myöhemmin mukaan!)

Tällä viikolla jouduin käymään myös synnytysosastolla näytillä tosi polttavan, pari tuntia kestäneen vatsakivun vuoksi. Pääsin käyrille, jossa vauvan syke yms. oli onneksi täysin kunnossa. Pääsin myös lääkärin tarkastukseen, jossa lääkäri totesi kohdunduun pehmenneen,, mutta muuten paikkojen olevan vielä kiinni. No sitten päästiinkiin jännittävään osuuteen! Lääkäri sanoi ultraavansa ja tarkistavansa kaiken olevan pikkuisella ok. Hän kysyi heti alkuun, että tiedämmekö sukupuolen. Ja mehän emme tiedä. Ja hän kysyi, että halutaanko tietää, jos vauva näyttää. Ja tämä tilanne! Kihisin halusta sanoa että "jooooooo! Kerrokerrokerro!", mutta samalla tuntui siltä, että a) tähän asti on menty tietämättä ja nyt ei ole enää montaa viikkoa jäljellä ja b) puolisoni ei ollut paikalla, joten tuntui väärältä ottaa tieto vastaan hänen olematta läsnä. Hammasta purren sain siis sanotuksi: "pidetään yllätyksenä!". Oi voi. Onneksi tärkein oli kunnossa, eli bebellä kaikki hyvin! Painoarvioksi saimme hienan alle 3000g ja mennään kuulemma aivan 0-käyrillä eli keskivertokoossa vauvan koon suhteen. Meillä olisi vielä ensi viikolla jo aiemmin varattu paino- ja synnytystapa-arvio, johon menemme yhdessä, joten saa nähdä kuinka käy sukupuolen selvittämisen suhteen sillä kertaa.. 😬😀

Lopuksi vielä pohdintaa vauvan turvakaukaloista! Meillä oli siis sellainen tilanne, että me oltiin sovittu jo monta kuukautta sitten, että saadaan vauvan turvakaukalo kaverilta, jonka lapselle se jää pieneksi. Tilanne on kuitenkin ollut jännittävä, koska heidän lapsi on hieman keskivertoa pienempi ja nyt siis kävikin niin, että kaukalo sopii hänelle yhä ja me tarvitaan meidän tulokkaalle oma mahdollisimman pian. Eli ei kun uutena shoppaamaan! Nyt onkin haussa hyvä, mutta suhteellisen edullinen vauvan turvakaukalo. Tällä hetkellä harkinnassa erityisesti Brio Primo tai Britax Römer Primo isofix-telakalla. Mielellään saa vinkata hyviä ja huonoja kokemuksia (niin näistä kuin muistakin). Voi olla että jo huomenna lähtee tilaukseen, että ehtisi ajoissa perille. Tässä kun vauva voi päättää tulla ihan milloin vaan! 😮☺️

Ihanaa heinäkuuta kaikille!


Anni + Pieni (rv 36+5)

Lomalla viimeinkin, voi ottaa iisimmin!

Tänään on ensimmäinen virallinen lomapäiväni. Lomailen kolmisen viikkoa, jonka jälkeen alkaa suoraan äitiysloma. Aika ihanaa. Vaikkakaan mieli ei meinaa vielä tajutakaan todeksi, että ainakaan yli vuoteen ei en ole töissätöissä. Että tänä kesänä saan nauttia pitkästä kesälomasta. Ja toisin kuin kaikki luulee, mä tosiaan odotan lämmintä, kuumaa kesää. Olen aina ollut lämmön rakastaja, ja silläkin uhalla että joudun katumaan elokuun alussa sanomisiani, niin kesä ja helteet, bring it on! :)

Viikonloppuna tehtiin pieni päivän lomareissu Ruotsin puolelle, ja sieltä löytyikin muutama ihana uusi vaatekappale elokuiselle tulokkaalle. Alet oli kivasti jo alkaneet! Reissu oli mukava, tosin huomasi kyllä jo hyvin, ettei kunto meinaa enää kestää monen tunnin kävelyä ja pitkää päiväreissua. Välillä piti käydä kastelemassa jalat kylmällä vedellä - ja ihme kyllä, se auttoi yllättävän paljon jaksamaan taas.

Tällaisia ihanuuksia tarttui reissusta mukaan.

Tää oli aivan mun suokkari, kuin suloinen! <3

Olipa hää tyttö tai poika, hän saa päällensä sekä
Supermiestä että Star Warsia. Erityisesti vaimoni
fanittaa  kumpaakin. :)

Lastenhuone alkaa olemaan kunnossa, lukuun ottamatta pieniä hankintoja, joita sinne vielä on tehtävä. Tänään tosin ostettiin jo myös pieni paketti pikkuruisia muumivaippoja ja vauvan hoitoöljyä. Vaatteitakin rupee olemaan aivan riittämiin, uskon että nykyisillä pärjätään jo hyvin pitkälle ja todennäköisesti niitä on lahjoina tulossa vielä jonkun verran lisää vauvan synnyttyä.

Olo on ollut kohtuullisen hyvä. Selkä vähän kipuilee ja vatsan toiminta on mitä on, muuten kaikki kunnossa. Aivot alkaa olemaan vähän mössöä ja muisti pätkii, mutta tämä kaikki kuulemma vain pahenee lapsen synnyttyä. ;) Himoja on tullut näin loppuraskaudesta: klassiset jääpalat, joita rouskuttaa! Myös muu rouskutettava maistuu (liittynee myös alhaiseen hemoglobiiniin, kaikki mikä tuntuu vähän pikkukiviltä suussa on erityisen hyvää ;) ). Juustoriisikakkuja on myös mennyt jo muutaman kuukauden ajan useampi päivässä.

Tämäkin paita tarttui mukaan H&M:n
äippäosastolta. Kuva otettu tänään
raskausviikolla 33.

Tällaista lyhykäisyydessään tänne. (Mökki)juhannus lähenee ja lupaavat vielä toistaiseksi aika viileätä juhannussäätä. Tänään oli arvio muuttunut jo pari astetta lämpimämmäksi, toivottavasti nousisi vielä pari astetta lisää.

Hyvää keskikesän juhlaa kaikille ja aurinkoa!


Anni + Pieni (rv 32+2)

Kolmosella alkava rv!

Heipähei pitkästä aikaa!

Luvattoman kauan on vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta. Jotenkin on ollut sekä kiireitä että paljon väsymystä, jotta olisi saanut aikaiseksi kirjoittaa kuulumisia. Kaikki kuitenkin hyvin täällä, tänään käynnistyi rv 30, hurjaa! Enää kolme viikkoa töitä, jonka jälkeen pidän muutaman viikon kesälomaa ennen virallisen äippäloman alkua. Töitä on tosin vielä hurjasti ja koitankin tasapainoilla oman hyvinvoinnin ja töiden kunnialliseen asteeseen loppuun saattamisen kanssa. Työni on hyvin itsenäistä, eikä siis sellaista josta toinen voisi ottaa ihan suoraan liikkeestä koppia. Varsinkaan koska sijainen ei ole ihan vielä monien byrokraattisten koukeroiden vuoksi voitu valita. Tämä tapahtunee kuitenkin onneksi pian!

Vauva on aktiivinen ja yhä useammin hyvän asennon löytyminen vaikkapa makoillen alkaa olla hankalaa. Pieniä kremppoja tulee ja menee. Hemoglobiini on tippunut alle sataan, mikä on vaikuttanut yleiskuntoon ja väsymystilaan aikalailla. Lisäksi onnistuin saamaan raskausajan diabetes -tuomion, mistä en ole järin onnellinen. Paastoarvo oli vain vähän koholla (rv 28), mutta se riitti diagnoosiin. Nyt olen mittaillutkin arvoja kotosalla. Se hyvä puoli tässä tosin on, että radin myötä on joutunut miettimään vähän enemmän syömisiään. Tunnustan, että itsekuri ei ole ollut yhtä kova kuin ennen raskautta.

Mitään järisyttävän vakavaa vaivaa ei ole kuitenkaan onneksi ollut. Tietääkseni ainakaan en ole kokenut suurempia harkkasuppareita tai vastaavia. Muutamana päivänä, kun meno on ollut tosi kova, kävellessä vatsaan on vähän sattunut, tai ennemminkin vatsassa on ollut painontunnetta. Silloin on pitänyt vähän hidastaa ja ottaa iisimmin. Onnellinen olen, että näin pitkällä jo mennään! 11 viikkoa laskettuun aikaan. Ja toisin kuin kaikki uumoilevat, minä toivon lämmintä kesää! :D Olen Kesänlapsi isolla koolla ja nautin auringossa paistattelusta. Tiedostan toki senkin, että mieli hellekesästä saattaa vielä muuttua mitä tukalammaksi olo tulee.. ;)

Silti, ihanaa, kuumaa ja nautinnollista kesää kaikille!


Anni ja Pieni (rv 29+0)