Wrong timing

Like I knew.

Vuoto alkoi tänään, joten ovis tapahtui kaikkien laskelmieni mukaan kaksi viikkoa sitten joko sunnuntaina tai maanantaina. Tiistain myöhäsiltainen inssi oli liian myöhäinen.

Tässä kierrossa koetetaan saada useampi yritys kierron keskivaiheilla, jottei ainakaan ajoitus menisi reisille. Katsotaan miten käy.

Onneksi huomenna on kp 2 - se on huomattavasti kivempi päivä kuin kp 1.

"Vasta neljäs inseminaatio onnistui"

Ihan pakko avautua. Vaikka onkin jo toinen blogiteksti saman päivän sisällä.

Odotin ihan tosi kovaa illan Toisenlaisia äitejä, jaksoa, jossa oli kaksi äitiä. Odotin vielä kovempaa, kun tänään luin, että äidit ovat vihdoin saaneet lapset kahden vuoden odotuksen jälkeen. 

Olin aivan varma että kyseinen pariskunta on käynyt läpi useampia inseminaatioita ja IVF-hoitoja. Meinasin tipahtaa tuolilta, kun juontaja sanoi kirkkaalla äänellä että VASTA neljäs inseminaatio onnistui. Siis mitämitämitämitä. Neljä inssiä on ihan todella vähän. Ehkä se voi tuntua alussa paljolta, mutta se on ihan tosi vähän. Ei sitä ehkä ymmärrä jos ei ole yrityskuukausia tuplasti, triplasti tai vielä paljon enemmän takana. Mutta silti se on ihan todella vähän.

Ja juonnossa toistettiin koko ajan miten kauan he joutuivat odottamaan tätä hetkeä.
Ihan läpi ohjelman.

Tuntui pahalta.

Ei, ei muiden raskaudet ole itseltä pois, mutta en vain ymmärrä missä määrin neljä inssiä on todella pitkä aika. Mitä on sitten se aika, kun monet odottavat vuosia ja jopa yli 10 tai 15 vuotta. Se on todella kauan se.

Jos onnistuisimme nyt, sanoisimme odottaneemme kauan.
Mutta varmasti muistuttaisimme, että moni joutuu odottamaan vielä paljon paljon kauemminkin!

Voihan ovulaatio!

Voi ovulaatiotikkuturhautuminen!

Ennen ei ole ollut mitään hankaluuksia tikuttaa ovulaatiota, ja nyt tuntuu ettei tikkuihin voi luottaa enää laisinkaan! Toki meillä oli muutama klinikkainssi viime vuonna sellainen, että en ehtinyt saada hymynaamaa tikkuun ja kuitenkin ultran mukaan munasolu oli juuri tipahtamassa. Onko tässä (yksi) syy meidän pitkään taipaleeseen, että ajoitus vaan on niin tosi vaikea saada täydelliseksi? Tätä epäilin klinikkainsseissä ja tätä epäilen vähän myös nyt.

Tässä kierrossa ovulaatio-oireet eivät ole olleet kovin vahvat (versus viime kiertoon jossa ne oli potenssiin sata). Halpistikut näyttivät vain hentoja (välillä hieman vahvempia) viivoja ja sitten ihan ykskaks yllättäen Clearblue näytti hymynaamaa maanantai-iltana (sitä ennen olin testannut vain halpiksilla)! Halpistikku näytti vain hentoa viivaa. Tuli heti mieleen, että taisi olla Clearbluen plussa virheellinen (tai sitten halpistikut viallisia, sain niitä juuri uuden satsin). Kuitenkin havaitsin selkeitä munasolun irtoamiseen liittyviä merkkejä jo silloin heti samana maanantai-iltana ja vielä vähän tiistaina. Mihinkään tikkuun en ole saanut enää juuri minkäänmoista viivaa (nyt jo kp 16).
Mitenkään varmasti en myöskään itse tunnista ovulaatiota kropassani.

Että osaa olla hankalaa.
Pakan sekoittamiseksi mittasin tänään myös aamulämpöni (jota en normaalisti tee, joten periaatteessa se ei kerro mitään). 36,16. Ei vaikuta siltä, että lämmöt olisivat nousseet ja ovulaatio olisi tapahtunut.

Inssin pystyimme tekemään eilen illalla (ja tänään tehdään varoiksi uudestaan). Jos ovulaatio tapahtui jo maanantaina, ajoitus oli aivan liian myöhäinen. Jos se tapahtui vasta tiistaina, toivoa on. Tai sitten se tapahtuu vasta myöhemmin tai on jäänyt kokonaan tapahtumatta. Niin tai näin, todennäköistä on, että tämä kierto meni sivu suun. Huokaus. Toisaalta, tässä kun on jo yli puolitoista vuotta odoteltu, ehkä sitä pystyy taas odottamaan yhden kuukauden lisää. Silti ei ihan kauheasti enää huvittaisi odottaa.

Aika mahtavaa olisi, kun pystyisi kotikutoisesti heiluttelemaan peittoja useasti ennen ja jälkeen h-hetken. Ihan just in case.

Parempaa tikutteluonnea teille muille, kanssasiskot! :)
Miten te tunnistatte ovulaation, vai tunnistatteko?

Akupunktio vol. 2

Olin eilen elämäni toista kertaa akupunktiossa. Kuten sanottu jo aiemmin, kaikki keinot käytössä!

Akupunktiotätini on kiinalainen, todella mukava nainen, jolla on pitkä kokemus kiinalaisesta lääketieteestä. Ensimmäisen kerran kävin hänen vastaanotollaan keväällä - ja itse asiassa seuraavasta kierrosta (ei samasta, kävin juuri ennen ovulaatiota) raskauduin, vaikkakin kemiallisesti. En tiedä oliko akupunktiolla mitään tekemistä asian kanssa, mutta ainakin ensimmäisen kerran usean yrityksen jälkeen jotain oikeasti tapahtui.

Nyt toisen kerran jälkeen jäi jotenkin entistä paremmat fiilikset. Tehtiin vähän eri juttuja ja akupunktiotätini sanoi heti että näytän keväistä minääni pirteämmältä, mikä ehdottoman hyvä juttu raskautumisen suhteen. Olin tälle kierrolle hukannut taas jo vähän toivoani (ihan jo työkiireidenkin vuoksi), mutta sieltä se taas vahvasti hiipi esiin, se Toivo. Nainen sanoi minulle heti mut nähtyään, että nyt tärppää.

Varovaisen optimistisesti katson että tärppääkö. Ei ehkä heti mutta ehkä edes myöhemmin syksyllä? Tällä hetkellä en oikein tiedä että onko parempi luovuttaa (koska kyllä, sitten kun luovuttaa niin sitten tärppää?) vai jatkaa toivon ylläpitämistä ja optimistisuutta (koska kyllähän toiveikas, iloinen keho madon nappaa?).

Ehkä teen ja olen jotain siltä väliltä.
Mutta ensin, odotan ovulaatiota saapuvaksi.

Punaista.

Oi, sehän on itse Kuukautinen! Tulit taas. Kiva. Tiesitkö, että toivoin aika kovaa (olen jo tovin toivonut) ettet oikein enää pitkään aikaan saapuisikaan?

Tässä kierrossa olin aivan varma onnistumisesta. Kiinnittymisen aikoihin tuo kemiallisesta tuttu tunne saapui taas, painentunne vatsaan ja se varma tunne että nyt siellä jotain tapahtuu. Ja se tunne jatkui viimekertaista huomattavasti pidempään.Testiä en uskaltanut tehdä, koska itselleni se yksiviivainen tikku on kaikista pahin.

Päivän myöhässä alkoi vuoto, keskellä yötä kouraisi vatsaa niin kovaa, ettei siitä voinut erehtyä. Ovulaatiotestin toinen viiva oli lähes yhtä tumma kuin testiviiva. Epäilen toista kemiallista.

Voi p. . . . a.
Mikä on kun ei onnistu. Tänään taas masentaa ja kovaa.