sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Tänään.

Tänään olisi ollut laskettu aikamme, mikäli kesäkuinen raskaus ei olisi päättynyt heti alkuunsa. Toistaiseksi ainut plussa tikussamme. 

Jännä, miten aika menee. Tuntuu kuin se olisi ollut vasta ihan äsken, toisaalta siitä on jo ikuisuus.

Tänään voisin olla pienen, kauniin ihmisen äiti tai olla ainakin hirmuisen ison vatsan onnellinen silittäjä.

Toivottavasti tämä vuosi tuo uuden mahdollisuuden ja uuden, onnistuneen, raskauden.

Hyvää ja sydämellistä ystävänpäivää!

tiistai 2. helmikuuta 2016

Kun tietoa on liikaa

Puhuin eilen tämän juuri raskautuneen ystäväni kanssa. Hän sanoi että tiedän näistä raskausasioista aivan liikaa ja se voi myös olla haittana meidän onnistumiselle.

Ja tottahan se on. Tuntuu että voisin kirjoittaa väitöskirjan kaikesta naisen kuukautiskiertoon, ovulaatioon, luteaalivaiheeseen, kpdpo-ymsymsyms. liittyen. Ilman päivääkään gynekologian opintoja. Kun joku raskautuu, osaan heti sanoa, että esim. pieni vuoto on täysin normaalia, jopa suotavaa, viikko ovulaation jälkeen, kertoa että ovulaatiotesti voi näyttää hyvin aikaisessa vaiheessakin raskauden, luetella ulkoa kaikki tyypillisimmät raskausoireet (ja tietysti mainita että myös täysi oireettomuus on johtanut monella toivottuun lopputulokseen), kertoa alkion hedelmöittymisestä, kiinnittymisestä ja paljon paljon muuta. Voin luetella yksityiskohtaisesti miten mikäkin hoito tehdään niille, jotka miettivät hoitoihin hakeutumista (vaikka omalla kohdallamme käytännön kokemusta koeputkihoidoista ei ainakaan vielä olekaan).

Ja kyllä. Tieto lisää tuskaa. Sitä on jotenkin niin "kirjaviisas" kaiken suhteen, että olettaakin jollain tapaa kaiken menevän aina oppikirjan mukaisesti. Jos jokin jää omassa kierrossa tapahtumatta, miettii että tää oli tässä. Tai jos tapahtuu, toiveet on hyvinhyvin korkealla.

Tässä kierrossa olo on tuntunut tosi varmalta. (Yleensä osaan sanoa viikon kuluttua oviksesta onko nega tulossa.) Puolen välin tietämillä olen ensimmäistä kertaa tuntenut jo silloin kuukautiskipumaista jomottelua (takuuvarma kiinnittyminen) ja ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni jonkinasteisia repäisykipuja ennen ja jälkeen puolivälin (toinen takuuvarma kiinnittyminen). Ja jotenkin fiilis on ollut positiivinen. On ollut "se tunne". Tähän aamuun saakka olen ollut hyvin toiveikas.

Kuitenkin.

Eletään dpo 11 -päivää ja raskaustesti on (yhä) nega ja mikä pahinta, myös ovulaatiotesti on täysin nega. Tavoilleni ei-uskollisena olen testannut joka päivä (r-testillä) jo dpo 8:sta lähtien.  Tiedän, kiertoni pitäisi päättyä (jos on päättyäkseen) vasta perjantaina, raskaustesti voi olla liian aikainen. Mutta ovulaatiotestin negaan en usko, mikäli raskaus olisi alkanut. Tiedän, että joillain r-testi (ja ehkä myös o-testi) näyttää plussaa vasta kun kuukautiset ovat reippaasti myöhässä. Joillakin raskaus ei näy ovulaatiotesteissä ollenkaan. Mutta myös monella raskaus näkyy testeissä jo useita päiviä aiemmin, sekä ovulaatio- että raskausmalleissa. Tämä ovulaationega ei istu oppikirjatietouteeni ei sitten yhtään, joten enää en jaksa uskoa myöhäisen plussan ihmeeseen. Vaikka ihan inasen vielä haluaisin.

Kirjaviisauteeni ei tosin sovi myöskään yhtään se, että olen jo kerran kemiallisesti (tai alkuraskaudellisesti) luonnonkierrossa raskautunut ja kuitenkaan uusi raskaus ei vieläkään ole alkanut. Tämän olisin olettanut olleen toisin.


Kun tälle tiedon tielle on lähtenyt, pääseekö siitä vielä jotenkin eroon?
Ihanaa olisi tietää ihan vähän vähemmän. :)