tiistai 2. helmikuuta 2016

Kun tietoa on liikaa

Puhuin eilen tämän juuri raskautuneen ystäväni kanssa. Hän sanoi että tiedän näistä raskausasioista aivan liikaa ja se voi myös olla haittana meidän onnistumiselle.

Ja tottahan se on. Tuntuu että voisin kirjoittaa väitöskirjan kaikesta naisen kuukautiskiertoon, ovulaatioon, luteaalivaiheeseen, kpdpo-ymsymsyms. liittyen. Ilman päivääkään gynekologian opintoja. Kun joku raskautuu, osaan heti sanoa, että esim. pieni vuoto on täysin normaalia, jopa suotavaa, viikko ovulaation jälkeen, kertoa että ovulaatiotesti voi näyttää hyvin aikaisessa vaiheessakin raskauden, luetella ulkoa kaikki tyypillisimmät raskausoireet (ja tietysti mainita että myös täysi oireettomuus on johtanut monella toivottuun lopputulokseen), kertoa alkion hedelmöittymisestä, kiinnittymisestä ja paljon paljon muuta. Voin luetella yksityiskohtaisesti miten mikäkin hoito tehdään niille, jotka miettivät hoitoihin hakeutumista (vaikka omalla kohdallamme käytännön kokemusta koeputkihoidoista ei ainakaan vielä olekaan).

Ja kyllä. Tieto lisää tuskaa. Sitä on jotenkin niin "kirjaviisas" kaiken suhteen, että olettaakin jollain tapaa kaiken menevän aina oppikirjan mukaisesti. Jos jokin jää omassa kierrossa tapahtumatta, miettii että tää oli tässä. Tai jos tapahtuu, toiveet on hyvinhyvin korkealla.

Tässä kierrossa olo on tuntunut tosi varmalta. (Yleensä osaan sanoa viikon kuluttua oviksesta onko nega tulossa.) Puolen välin tietämillä olen ensimmäistä kertaa tuntenut jo silloin kuukautiskipumaista jomottelua (takuuvarma kiinnittyminen) ja ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni jonkinasteisia repäisykipuja ennen ja jälkeen puolivälin (toinen takuuvarma kiinnittyminen). Ja jotenkin fiilis on ollut positiivinen. On ollut "se tunne". Tähän aamuun saakka olen ollut hyvin toiveikas.

Kuitenkin.

Eletään dpo 11 -päivää ja raskaustesti on (yhä) nega ja mikä pahinta, myös ovulaatiotesti on täysin nega. Tavoilleni ei-uskollisena olen testannut joka päivä (r-testillä) jo dpo 8:sta lähtien.  Tiedän, kiertoni pitäisi päättyä (jos on päättyäkseen) vasta perjantaina, raskaustesti voi olla liian aikainen. Mutta ovulaatiotestin negaan en usko, mikäli raskaus olisi alkanut. Tiedän, että joillain r-testi (ja ehkä myös o-testi) näyttää plussaa vasta kun kuukautiset ovat reippaasti myöhässä. Joillakin raskaus ei näy ovulaatiotesteissä ollenkaan. Mutta myös monella raskaus näkyy testeissä jo useita päiviä aiemmin, sekä ovulaatio- että raskausmalleissa. Tämä ovulaationega ei istu oppikirjatietouteeni ei sitten yhtään, joten enää en jaksa uskoa myöhäisen plussan ihmeeseen. Vaikka ihan inasen vielä haluaisin.

Kirjaviisauteeni ei tosin sovi myöskään yhtään se, että olen jo kerran kemiallisesti (tai alkuraskaudellisesti) luonnonkierrossa raskautunut ja kuitenkaan uusi raskaus ei vieläkään ole alkanut. Tämän olisin olettanut olleen toisin.


Kun tälle tiedon tielle on lähtenyt, pääseekö siitä vielä jotenkin eroon?
Ihanaa olisi tietää ihan vähän vähemmän. :)

5 kommenttia:

  1. Noin varmaan käy kaikille pidempään yrittäneille. Ja varsinkin, kun naisparien on pakko kyttäillä ovulaatiota ja muutenkin nähdä vähän vaivaa homman eteen. Itsekin olen monta kertaa miettinyt, että minkä takia on ollut pakko ottaa selvää ihan kaikesta. Tiedoista ei koskaan ole ollut mulle mitään iloa. Kaikkein ikävimmän informaation olen saanut koeputkihoidoista. Olen jälkeenpäin miettinyt, että kannattiko niihin lähteä ollenkaan. Olisi ehkä ollut paljon helpompaa, jos tietäisin vain, että jostain syystä en tule raskaaksi. Sen sijaan, että nyt tiedän ne ikävät syyt, jotka vain aiheuttavat lisää surua. Suurimmalla osalla ivf-hoidot onneksi toimivat ja harva joutuu kohtamaan tällaisia asioita kuin minä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja hirmu ikävää, ettei edes IVF-hoidot oo tuottanut toivottua tulosta! :( Onko teillä ollut vaihtoehtona/mahdollisuutena tehdä hoitoja toiselle osapuolelle (mikäli olette naispari)? Tai oletko/oletteko miettineet/kokeilleet lahjasoluhoitoja? Paljon onnentuulia matkaan, mikäli yritys vielä tavalla tai toisella jatkuu!

      Poista
    2. On niin yksilöllistä, minkä kokee stressaavana. Itse en tunne, että tiedonhaku ja ovulaation kyttäily ja muut olisivat lisänneet stressiäni. Tiedonhaku päinvastoin rauhoittaa minua, kun tiedän jonkin verran mitä odottaa.

      Koen myös jotenkin syyllistävänä tai turhana neuvona jos joku sanoo että älä stressaa, kyllä sitten tärppää. Ihan kuin olisi lapsettoman itsensä vika ettei raskaus ala, vaikka syy todennäköisesti kuitenkin on fyysinen. Vaikka ei tiedettäisi mikä se on. Kyllähän stressi voi vaikuttaa jonkin verran, mutta ei se nyt mikään varma ehkäisykeino ole. (Eivät edes useimmat varsinaiset ehkäisyvalmisteet ole täysin varmoja ehkäisykeinoja.) Monet asiat mitä ihminen voi itse tehdä voivat lisätä tai vähentää raskauden todennäköisyyttä, mutta varmuuteen ei pääse suuntaan tai toiseen. Kaverin lääkärikin sanoi, että useimmat lapsettomuushoitoihin tulevat ovat jossain määrin stressaantuneita, mutta silti tuloksia syntyy. Kyse on todennäköisyyksistä ja usein myös tuuristakin.

      Alussa pelkäsin, että stressi huonontaa reilusti onnistumisen todennäköisyyttä, minkä tuloksena stressasin sitä että stressasin. Kun sain päähäni, että väliaikainen stressi tuskin maailmaa kaataa, aloin stressata vähemmän.

      Poista
    3. Me olemme sillä tavalla onnellisessa tilanteessa, että olen yhden kerran aiemmin onnistunut tulemaan raskaaksi (inseminaatiolla) ja synnyttämään lapsen. Nykyään kun tiedän, miten pahasti mussa on vikaa, tämä onnistuminen tuntuu ihan uskomattomalta tuurilta. Lahjasolut taitavat olla ainoa vaihtoehto, jos vielä joskus haluaisin yrittää.

      Pahoittelut negasta ja voimia sekä onnea tuleviin yrityksiin!

      Poista
    4. Stressaamisen kanssa on vähän niin ja näin kun lapsi on toiveissa. En itsekään sen usko olevan mitenkään suurin syy onnistumiseen tai epäonnistumiseen. Uskon kuitenkin sillä ja stressihormonin erityksellä olevan jonkinlainen vaikutus raskautumiseen. Silti kaikki ei ole niin mustavalkoista, totta on, että lähes kaikilla lapsettomuudesta kärsivillä on jonkinlainen stressi - ja silti moni onnistuu viimeistään klinikalla IVF-/Icsi-hoidoissa. Kuitenkin mitä enemmän olen hormoneista ja hormonitasapainosta lukenut, sitä enemmän uskon kyllä sillä olevan osansa selittämättömään lapsettomuuteen. Silti on hämmentävää, että esim. todella suuresti ylipainoiset, kuukautiskierto- ja muista ongelmista kärsivät voivat raskautua helposti hyvinkin nopeasti. Todennäköisyyksiä ja tuuria ja elämän tarkoitusta?

      Hienoa että Anonyymi olet jo kerran onnistunut raskautumaan! Kiitos myös voimista ja onneista, uutta kiertoa kohti mennään taas. Luotan siihen että meidänkin aika vielä tulee!

      Poista