keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Äitiyslaki läpi ja kuulumisia pitkästä aikaa

Pitkästä aikaa taasen tervehdys,

Aika on kulunut täällä vauhdilla, tyttömme täyttää tällä viikolla jo 7kk! Ihan ensiksikin, mahtavaa, että äitiyslaki meni tänään eduskunnassa läpi, jes. Tosin toivoisin yhä, että muutkin hedelmöitystavat kuin klinikkahoidot otettaisiin jatkossa huomioon, mutta tämäkin on hyvä alku. Esimerkiksi meitä, jotka ovat tuttajaluovuttajan avulla onnistuneet, ei lakimuutos koske millään tavalla. Silti meillä oli selvä sopimus luovuttajan kanssa jo ennen koti-inseminaatioiden aloittamista, että hän ei tunnusta isyyttä ja puolisoni on toinen virallinen vanhempi lapsellemme. Mielestäni myös tässä tapauksessa, vaikkapa luovuttajan allekirjoituksella varustetulla lomakkeella, voisi naisparin toinen osapuoli tunnustaa vanhemmuutensa jo neuvolassa ennen lapsen syntymää. Mutta askel kerrallaan tässäkin. Mehän muuten odotellaan yhä perheen sisäisen adoption vahvistamista. Paperit etenivät sosiaalitoimen jonojen vuoksi käräjäoikeuteen vasta alkuvuodesta ja käräjäoikeuden jonojen vuoksi adoptiomme on vielä toistaiseksi käsittelemättä.

Tyttömme on iloinen ja nauravainen, joskin myös hyvin huomionkipeä, varsinkin juuri meneillään olevassa kehitysvaiheessa. :) Täytettyään 6 kk, hän on siirtnyt omaan huoneeseen nukkumaan ja kaikki meistä onkin nukkunut paremmin näin. Tyttö ei herää kaikkiin meidän ääniin, emmekä me kaikkiin pieniin ähinöihin ja tuhinoihin. Meillä on myös ollut tähän mennessä yhteensä kolme täyttä yötä ilman heräyksia (ja pitkiä sellaisia, noin 20-8), mutta joukkoon mahtuu myös öitä, jolloin on vielä 1-2 yösyöttöä ja välillä useampi tutinlaitto. Meillä kieritään kovasti eteenpäin, selältä mahalle ja mahalta selälle. Ryömimistä ei ihan vielä hiffata. Myös ensihampaita odotellaan yhä - Tosin monta kertaa ollaan luultu oireita THE oireiksi. Aivan samalla lailla kuin aikoinaan raskautta odotellessa. ;D
Kiinteitä syödään 4-5 kertaa päivässä ja rinta ei meinaa enää kelvata. Imetystaival on tulossa siis loppusuoralle, hieman aiemmin kuin olisin toivonut, mutta toisaalta olen tosi iloinen että päästiin edes tähän asti.

Syksy ja alkuvuosi ovat olleet antoisat, mutta myös kovin raskaat. Suurelta osin johtuen myös puolisoni vakavan sairauden uusimisesta. Positiivisena asiana kaiken keskellä on ollut kuitenkin se, että olemme saaneet pidemmän aikaa olla yhdessä kotona perheenä ja myös puolisoni on päässyt näkemään tyttäremme kaikki kehitysaskeleet ja olemaan joka hetkessä läsnä. Itsekin olen selvinnyt mielestäni suhteellisen hyvin, lukuun ottamatta syksyllä täysin lipsunutta herkkujen (ja kaiken muunkin) syömistä. Nyt onkin hieman ahdistus siitä, että vyötäröllä on vielä iso osa raskauskiloista, jotka olivat jo heti synnytyksen jälkeen hyvin paljon tippumaan päin. Nyt onkin ryhtiliike menossa ja tavoitteena myös itselle parempi henkinen ja fyysinen olo terveellisen ravinnon ja liikunnan avulla. Tiukasti nuo kilot kyllä istuvat yllä ja harmittaa hieman, ettei syksyllä jaksanut enempää panostaa terveelliseen ruokavalioon.

Muskarissa olemme käyneet Tytön kanssa viikottain ja siitä hän tykkää kyllä kovasti! Lisäksi olemme aika paljon treffailleet muita tuoreita äitejä ja vauvoja. Useampi kaveri/tuttu sai esikoisen samoihin aikoihin meidän kanssa ja sitten on toki löytynyt paljon myös uusia mukavia mammakavereita. Tykkään myös olla ihan kotona perheen kera, hösäämättä niinkään paljon ylimääräistä. Silloin myös parhaiten päikkärirytmi ja koko muu rytmi pysyy parhaiten yllä. Toki nyt huomaa sen, että Tytön koko ajan kasvaessa, myös aktiviteettien tarve lisääntyy. Välillä alkaa iltaisin mennä hermo, jos koko päivän on tuijotellut samaa lattiaa ja samoja omia leluja.

Aion olla kotona ainakin tämän vuoden. Taloudellisesti syksy tulee olemaan hieman haastava, mutta eiköhän sitä pärjää, kun jättää kaiken ylimääräisen pois. Ihanaa, että vielä on monta kuukautta aikaa viettää laatuaikaa myös päivisin Tyttömme kanssa. Nopeasti menee varmasti tämäkin aika, on muistettava ottaa joka päivästä kaikki irti. <3

Ihanaa kevään odotusta kaikille, palailen taas kun jaksua, intoa ja fiilistä riittää. :)


P.S. Teidän muidenkin blogeja olen käynyt kyllä lukemassa, mutta olen ollut äärimmäisen laiska kommentoimaan. Kiva kuitenkin huomata, että moneen blogiin kuuluu onnellista odotusta/perhearkea, niille joille odotus on kesken, yhä kovasti paljon pidän peukkuja pystyssä!









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti