Lomalla viimeinkin, voi ottaa iisimmin!

Tänään on ensimmäinen virallinen lomapäiväni. Lomailen kolmisen viikkoa, jonka jälkeen alkaa suoraan äitiysloma. Aika ihanaa. Vaikkakaan mieli ei meinaa vielä tajutakaan todeksi, että ainakaan yli vuoteen ei en ole töissätöissä. Että tänä kesänä saan nauttia pitkästä kesälomasta. Ja toisin kuin kaikki luulee, mä tosiaan odotan lämmintä, kuumaa kesää. Olen aina ollut lämmön rakastaja, ja silläkin uhalla että joudun katumaan elokuun alussa sanomisiani, niin kesä ja helteet, bring it on! :)

Viikonloppuna tehtiin pieni päivän lomareissu Ruotsin puolelle, ja sieltä löytyikin muutama ihana uusi vaatekappale elokuiselle tulokkaalle. Alet oli kivasti jo alkaneet! Reissu oli mukava, tosin huomasi kyllä jo hyvin, ettei kunto meinaa enää kestää monen tunnin kävelyä ja pitkää päiväreissua. Välillä piti käydä kastelemassa jalat kylmällä vedellä - ja ihme kyllä, se auttoi yllättävän paljon jaksamaan taas.

Tällaisia ihanuuksia tarttui reissusta mukaan.

Tää oli aivan mun suokkari, kuin suloinen! <3

Olipa hää tyttö tai poika, hän saa päällensä sekä
Supermiestä että Star Warsia. Erityisesti vaimoni
fanittaa  kumpaakin. :)

Lastenhuone alkaa olemaan kunnossa, lukuun ottamatta pieniä hankintoja, joita sinne vielä on tehtävä. Tänään tosin ostettiin jo myös pieni paketti pikkuruisia muumivaippoja ja vauvan hoitoöljyä. Vaatteitakin rupee olemaan aivan riittämiin, uskon että nykyisillä pärjätään jo hyvin pitkälle ja todennäköisesti niitä on lahjoina tulossa vielä jonkun verran lisää vauvan synnyttyä.

Olo on ollut kohtuullisen hyvä. Selkä vähän kipuilee ja vatsan toiminta on mitä on, muuten kaikki kunnossa. Aivot alkaa olemaan vähän mössöä ja muisti pätkii, mutta tämä kaikki kuulemma vain pahenee lapsen synnyttyä. ;) Himoja on tullut näin loppuraskaudesta: klassiset jääpalat, joita rouskuttaa! Myös muu rouskutettava maistuu (liittynee myös alhaiseen hemoglobiiniin, kaikki mikä tuntuu vähän pikkukiviltä suussa on erityisen hyvää ;) ). Juustoriisikakkuja on myös mennyt jo muutaman kuukauden ajan useampi päivässä.

Tämäkin paita tarttui mukaan H&M:n
äippäosastolta. Kuva otettu tänään
raskausviikolla 33.

Tällaista lyhykäisyydessään tänne. (Mökki)juhannus lähenee ja lupaavat vielä toistaiseksi aika viileätä juhannussäätä. Tänään oli arvio muuttunut jo pari astetta lämpimämmäksi, toivottavasti nousisi vielä pari astetta lisää.

Hyvää keskikesän juhlaa kaikille ja aurinkoa!


Anni + Pieni (rv 32+2)

Kolmosella alkava rv!

Heipähei pitkästä aikaa!

Luvattoman kauan on vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta. Jotenkin on ollut sekä kiireitä että paljon väsymystä, jotta olisi saanut aikaiseksi kirjoittaa kuulumisia. Kaikki kuitenkin hyvin täällä, tänään käynnistyi rv 30, hurjaa! Enää kolme viikkoa töitä, jonka jälkeen pidän muutaman viikon kesälomaa ennen virallisen äippäloman alkua. Töitä on tosin vielä hurjasti ja koitankin tasapainoilla oman hyvinvoinnin ja töiden kunnialliseen asteeseen loppuun saattamisen kanssa. Työni on hyvin itsenäistä, eikä siis sellaista josta toinen voisi ottaa ihan suoraan liikkeestä koppia. Varsinkaan koska sijainen ei ole ihan vielä monien byrokraattisten koukeroiden vuoksi voitu valita. Tämä tapahtunee kuitenkin onneksi pian!

Vauva on aktiivinen ja yhä useammin hyvän asennon löytyminen vaikkapa makoillen alkaa olla hankalaa. Pieniä kremppoja tulee ja menee. Hemoglobiini on tippunut alle sataan, mikä on vaikuttanut yleiskuntoon ja väsymystilaan aikalailla. Lisäksi onnistuin saamaan raskausajan diabetes -tuomion, mistä en ole järin onnellinen. Paastoarvo oli vain vähän koholla (rv 28), mutta se riitti diagnoosiin. Nyt olen mittaillutkin arvoja kotosalla. Se hyvä puoli tässä tosin on, että radin myötä on joutunut miettimään vähän enemmän syömisiään. Tunnustan, että itsekuri ei ole ollut yhtä kova kuin ennen raskautta.

Mitään järisyttävän vakavaa vaivaa ei ole kuitenkaan onneksi ollut. Tietääkseni ainakaan en ole kokenut suurempia harkkasuppareita tai vastaavia. Muutamana päivänä, kun meno on ollut tosi kova, kävellessä vatsaan on vähän sattunut, tai ennemminkin vatsassa on ollut painontunnetta. Silloin on pitänyt vähän hidastaa ja ottaa iisimmin. Onnellinen olen, että näin pitkällä jo mennään! 11 viikkoa laskettuun aikaan. Ja toisin kuin kaikki uumoilevat, minä toivon lämmintä kesää! :D Olen Kesänlapsi isolla koolla ja nautin auringossa paistattelusta. Tiedostan toki senkin, että mieli hellekesästä saattaa vielä muuttua mitä tukalammaksi olo tulee.. ;)

Silti, ihanaa, kuumaa ja nautinnollista kesää kaikille!


Anni ja Pieni (rv 29+0)

Yllätyksiä rakastava veitikka!

Hei kaikki! Perjantaissa mennään ja viikonloppu on aivan nurkan takana, ihanaa.

Tänään meillä oli myös paaaaljon odotettu rakenneultra, onneksi heti aamusta klo 8. Yö tuli nukuttua hieman levottomasti, vaikka mielestäni en stressannutkaan aivan hirmuisesti. Suhteellisen ajoissa päästiin tutkimushuoneeseen sisään ja lyhyen olotilakyselyn jälkeen tositoimiin. Vauva ja vilkas syke löytyivät nopeasti. Mainitsin heti alkuun, että rakenteet ovat pääasia, mutta mielellämme kuulisimme myös sukupuolen mikäli kaveri sen meille näyttää. Ja mielellään ottaisimme kotiin kivan kuvakollaasin pienokaisesta.

Kätilö ultrasi huolella kaikki rakenteet - ja kaikki näytti siltä kuin pitääkin! Huh mikä ihana uutinen.
Tämä oli tietenkin ultran ehdoton pääasia. Sitten koetettiin kurkkia pienen jalkoväliin -  ei onnistunut. Hän istui jalkojensa päällä pitäen haarat visusti kiinni, ei mitään toivoa minkäänlaisen sukupuoliarvion saamisesta, vaikka muutamaan otteeseen kokeiltiin. Hän haluaa siis selkeästi yllättää meidät loppukesästä! Itsehän olen palanut halusta tietää sukupuoli jo useita viikkoja; olen itsekin yllättynyt kuinka paljon olen halunnut asian etukäteen tietää. No toisaalta, olen kyllä aika kärsimätön "kaikkimulleheti" -luonne. Mutta koska jouduimme odottamaan kolme vuotta jo plussaa testiin, kai mä jaksan vielä nelisen kuukautta odotella myös vauvan sukupuolta. Jollemme sitten päädy yksityiselle ultavierailulle tässä jossain vaiheessa ennen laskettua aikaa.

Vaimoni oli kyllä aika iloinen siitä, ettei sukupuolta saatu selville. Hän oli meistä kahdesta se, joka myös pohti ihan raskauden alussa, josko antaisimme vauvan yllättää meidät synnytyssalissa. Myös hän olisi kuitenkin ollut valmis kuulemaan sukupuolen - mutta on myös tyytyväinen näin. Ja erityisen tyytyväinen hän on, koska minä joudun kaikkimulleheti-tyyppinä hyväksymään tämän ja malttamaan mieleni asian suhteen. :)

Ja mitä kuvakollaasiin tulee?

Ei saatu juurikaan hyviä kuvia. Veitikka oli jälleen hyvin hyvin eläväinen eikä piitannut lainkaan siitä, että häntä koetettiin ikuistaa filmille. Meidän äitiyspolille on kuitenkin käsittääkseni aika hiljattain hankittu 4D, joten yksi vähän selkeämpi kasvokuva saatiin mukaan (kuvia kaikkiaan niukat kolme), tosin siinäkin on pienen kädet hieman naaman edessä ja ihan täysin selkeä ei ole sekään.

Mutta kaikki on vallan mainiosti, koska pikkuinen kasvaa ja voi hyvin! Hän on jo 377 grammaa painava pikku veitikka! Potkiikin jo aika kovasti, vaikka istukkani on edessä potkuja vähän vaimentamassa. Maanantaina sain ihan kunnon isot mojot työreissullani hotellihuoneessa maatessani. Huomenna käynnistyy raskausviikko 22, hurjaa miten aika menee.

Nyt viikonlopun viettoon! Mitä suunnitelmia teillä hyvät lukijat on parille seuraavalle päivälle?



Anni ja Pieni (rv 20+6)

Lääkärineuvola ja nopea vilaus ultralla!

Tänään meillä oli ensimmäinen lääkärineuvola. Niin kuin aiemmin kerroinkin, viime viikon neuvolakäynnillä meidän beben sydänäänet oli hieman vaikeamman mutkan takana ja niitä piti aikalailla etsiä - lopulta ne kuultiinkiin aina hetki kerrallaan kunnes vauva käännähti taas uudelle kärrynpyörälle. Tänään ei ollut kauheasti sen helpompaa. Täytyy sanoa että tuskanhiki oli lähellä, kun lääkäri seilasi dopplerilla vatsanseutua ja juuri mitään ääniä ei kuulunut! Lääkäri oli myös jokseenkin hätäinen ja sanoikin aika pian etsimisen jälkeen, että tarkistetaan ultralla. Tämä oli positiivinen yllätys (kaikesta pelosta huolimatta kun ääniä ei saatu kuuluviin), koska meidän paikkakunnalla ei yleensä ultrata muuta kuin np- ja rakenneultrassa. Normaalilla neuvolakäynneillä tai lääkärineuvolakäynneillä ei ultrailla, ellei erityistä syytä siihen ole. 

Mikä ihana helpotus kun liikehtiä vauva ja syke saatiin näkyville!

Ultraus oli äärimmäisen lyhyt, tarkistettiin vain että kaikki on kunnossa. Mutta ihanaa oli nähdä pieni pitkästä aikaa! Vaimon kanssa hämmästeltiinkin, kuinka paljon hän olikaan kasvanut viime ultrakerrasta, hyvä jos ruudulle mahtui!  ;) Vielä 2,5 viikkoa rakenneultraan, jaksaa jaksaa! Mutta helpottunut, onnellinen olen tästä hyvin pikaisestakin katsauksesta vauvaan ja vauvan yksiöön. Jatkahan kasvamista ja kehittymistä rakas pieni! <3

Pieni katselmus vauvavatsaan rv 18+2.

Anni ja Pieni (rv 18+3)

Finally it's THE ÄITIYSPAKKAUSday!

Uusi äitiyspakkaus on julkaistu ja se on NIIN hieno! Tykkään ihan tosi kovasti. Ehdoton suosikkini on sateenkaaribody ja -potkari. Myös kelta- ja vihreäraitabodyt on ihanat, samoin kuin haalari ja makuupussi. Tykkään kyllä koko setistä ja olen iloinen, että hyvin suurella todennäköisyydellä tulemme tämän vuoden 2017 äitiyspakkauksen saamaan! <3

Mitä mieltä te muut olette, onko tämän vuoden pakkaus mieleinen? :)

Kuva lainattu Kela-Kertun Facebook-sivulta.

                                            

Anni ja Pieni (rv 17+3)

Rv 17:n olotilat

Tänään mennään raskausviikon 17 viimeistä päivää. Huomenna vaihtuu rv 18, hurjaa! Rakenneultraan on aikaa vielä neljä viikkoa. Eilen neuvolassa kuultiin sydänäänet, joskaan ei ihan täydellisesti, vauvan ollessa aika alhaalla ja istukan ollessa ilmeisesti edessä. Jo np-ultrassa kätilö totesi, että sydänäänien kuuntelu voi olla neuvolassa hankalaa. Silti kaikki on hyvin ja äänet saatiin aina hetkeksi kuulumaan. Sitten vauva tekikin taas kuperkeikkaa ja hyvä kuuntelukohta hävisi.

Olotila on orastavaa flunssaa lukuunottamatta hieman parempi ja pirteämpi kuin alkuraskaudessa. Yhä en silti ole keskiraskauden energianpuuskahehkussa. Jatkuvat päänsäryt ja satunnaiset muut krempat pitävät huolen siitä, ettei vieläkään tule lähdettyä liiemmin urheilemaan. Raskausjoogan kuitenkin aloitin! Onneksi päänsäryt ovat hieman vähentyneet, kun olen lisännyt hieronta-aikoja. Erityisesti pää ja kallo tuntuvat olevan aivan jumissa, ja niitä onkin saatu pikkuhiljaa vähän avattua. Teen aika paljon toimistotyötä, mutta myös liikun paljon työn mukana. Aina kuitenkin kahdeksan tunnin toimistopäivien jälkeen pää kipuilee yleensä huomattavasti helpommin. Vaikka työergonomian tulisi olla kunnossa.

Yökkäilen yhä hajuille ja myös yököttäville ajatuksille(!). Oksentaa ei ole enää tarvinnut kuin ihan satunnaisesti ja vähän. Ällötykset ei ole kuitenkaan juurikaan muuttunut. Eniten kaipaan sitä, että salaattiällötykseni poistuisi. Olen tottunut syömään aika paljon salaattia ja pyrin syömään sitä aina lounaan ja päivällisen yhteydessä vähintään puoli lautasellista. Paitsi nyt. Ei uppoa ei sitten millään! Varsinkaan mitkään tummanvihreät (kaikista terveellisimmät) vihannekset. Jos ostan valmissalaatin, pystyn sen yleensä syömään. Mutta en puolta lautasellista muun ruoan kanssa. Roskaruoka ja jopa eines (jota normaalisti koetan hyvin pitkälle välttää) maistuisi erityisen hyvin.

Kunnon potkuja odotan jo kovasti! Tähän mennessä olen kyllä tuntenut ilmakuplia ja perhosen siipien havinaa. Välillä nukkumaan mennessä tuntuu myös, että vatsassa olisi bileet käynnissä, vaikkei liikkeitä periaatteessa vielä oikein hyvin tunnukaan. Mutta tunne on silti jännä. 😎

Ja hei, ensi tiistaina julkaistaan vihdoin uusi äitiyspakkaus!! Arvaatteko kuinka oon odottanut tätä hetkeä. Monta kertaa olen surullisen uteliaasti katsonut kun uusi pakkaus julkistetaan ja sitten katsonut tyhjää raskaustestiä toisen perään. Tänä vuonna fiilis on niin kovin erilainen - ja olen siitä äärimmäisen kiitollinen! ❤️


Anni ja Pieni (rv 16+6)

Ryminällä kaapista ulos ja matkapohdintaa

Aikaa on taas vierähtänyt viime postauksesta. Mieli on tehnyt kirjoittaa, mutta väsymys on yhä aika jäätävää. Ehkä pientä parannusta on viimeisen viikon aikana tapahtunut - muutamana iltana olen jaksanut valvoa jopa yhteentoista illalla. Tai ainakin siihen kymmeneen. Aika monta viikkoa oon kammennut petiin jo ysin maissa. Huomaa kyllä, että voimat ei ole entisellään. Eilen kun työpäivän jälkeen tein vielä toisen työkeikan, ihan rennoissa meiningeissä, tänään on kyllä olo ollut taas aikamoisen jyrän alle jäänyt. En silti halua valittaa - on ihanaa olla raskaana.

Raskauskaapistakin ollaan tultu ulos aika rytinällä. Ystäville on pikkuhiljaa koeteltu soitella tai laittaa viestiä, niitä joita ei olla kasvokkain pystytty näkemään. Töissäkin viesti lähti liikkeelle salamaniskun  lailla, ehkä jopa nopeampaa kuin olisin toivonut, mutta tämä oli hyvin odotettavissa. Toki jännittää pienesti se, että mikä rumba syntyisikään, jos kaikki ei meniskään hyvin. Ainahan kun voi tapahtua vaikka mitä. Mutta jos pahin tapahtuisi, olisi se ison rumban paikka joka tapauksessa. Enkä aio käyttää enää aikaa turhaan murehtimiseen. Murehdin alkuraskaudessa tarpeeksi. Elämässä voi aina sattua mitä vaan, koska vaan, mutta minä nautin täysin rinnoin siitä, että olen vihdoin raskaana. Ja meille odotetaan loppukesän vauvaa. ❤

Ollaan myös paljon mietitty, että lähteäkö vai eikö lähteä johonkin ulkomaanreissuun vielä keväällä ennen viimeistä kolmannesta. Toisaalta matkaraha olisi kiva säästää vauvahankintoihin tai tulevan varalle. Toisaalta olisi ihanaa rentoutua vielä kahdestaan, kun siihen on mahdollisuus. Paljon myös mietityttää kaikki riskit matkoilla, etenkin ruokailujen
 suhteen. Jo täällä Suomessa jännittää usein ravintolassa, että onkohan tää ruoka varmasti kypsää ja pastöroitua jnejne. Mietin, että meneeköhäm matka ihan reisille, jos ei uskallakaan syödä mitään? Onko teille arvon kanssakulkijat näkemyksiä ja kokemuksia raskaana matkustamiseen liittyen? Onko hyviä tai huonoja matkakokenuksia ison vatsan kanssa? Mitkä maat on turvallisia ja mihin ei missään nimessä? Täällä vielä pohdinnat jatkuu matkan suhteen. Aikataulusyiden vuoksi menisi kuitenkin hyvin keskiraskauden loppusuoralle kun pääsisimme reissaamaan.

Hei huippua jälkiystävänpäivää kaikille tutuille ja tuntemattomille blogituttaville!


Anni + Pieni 14+4

P.S. Mikä on virallinenvirallinen toisen kolmanneksen alkamisajankohta? Kuvittelin aina ennen, että rv 13 on jo toista kolmannesta, mutta pienten googlettelujen ja raskaussovellukseni kautta olen lähes vakuuttunut, että toinen kolmannes alkaakin raskausviikolla 15, eli olisin ekaa viikkoa toisella kolmanneksella. Onko tämä virallisin tieto? :)